Ari Helmisen Esalainen: Kaupungeissa on enemmän juntteja kuin maaseudulla

Ari Helminen

Takavuosina Heinolan baareissa saattoi törmätä junttimiehiin, jotka vastustivat kiivaasti maahanmuuttajia. Perusteluina oli, että he vievät meidän työt ja naiset.

Pahimmat huutelijat elivät sossun rahoilla ja menivät hiljaiseksi, kun heiltä, kysyi, onko sulla töitä ja onko sulla naista. Molempiin tuli kielteinen vastaus.

Heinola on edelleen valkoinen kaupunki, vaikka vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeen kaupungissa oli pari vastaanottokeskusta. On suorastaan outoa katsoa Heinolan hiljaista ja yksitotista katukuvaa, kun on tottunut Helsingin monikultturiseen vilinään.

Jossain meni pieleen, kun Heinola ei saanut nuoria työikäisiä miehiä ja naisia jäämään kaupunkiin. Nyt siltakaupungissa kärsitään kovasta työvoimapulasta. Tästä huolimatta moni heinolalainen kuntavaaliehdokas torjui vaalikoneessa työperäisen maahanmuuton. He perustelivat näkemystään sillä, että omat työttömät on työllistettävä ensin, vaikka tämä keino ei ole toiminut vuosikymmeniin.

Ilona Lahdelman väitöskirja tarjoaa mielenkiintoista tietoa suomalaisten asenteista maahanmuuttajia kohtaan. Hän tutki kuntapäättäjien ja kuntalaisten asenteita kunnissa, jotka olivat majoittaneet pakolaisia vuoden 2015 pakolaiskriisissä ja kuntia, jotka eivät heitä majoittaneet.

Kuntavaalikoneiden analyysi osoitti, että maaseutumaisten kuntien ehdokkaiden tuki oman kunnan vapaaehtoiseen turvapaikanhakijoiden kotouttamiseen kasvoi, ja että tätä hanketta tukevat ehdokkaat myös menestyivät vaaleissa.

Kaupunkimaisissa kunnissa kehitys on ollut toinen. Siellä vuoden 2015 kokemukset vähensivät tukea turvapaikanhakijoiden vastaanotolle, ja sitä vastustavat ehdokkaat menestyivät myös uurnilla.

Mikä selittää tätä kaupunki-maaseutu -jakolinjaa? Väitöskirjan mukaan maaseutukuntien asukkaat ja päättäjät näkivät turvapaikanhakijoissa tervetulleita uusia asukkaita ja työntekijöitä. Monissa turvapaikanhakijoita majoittaneissa maaseutumaisissa kunnissa on alkutuotannon ja teollisuuden aloja, jotka kärsivät työvoimapulasta ja paikalliset yrittäjät värväsivät työvoimaa vastaanottokeskuksesta.

Pienillä paikkakunnilla myös tutustuttiin turvapaikanhakijoihin aivan eri tavalla kuin kaupungeissa, mikä on sekä maahanmuuttajien kotoutumisen että kantasuomalaisten ennakkoluulojen rikkomisen kannalta äärimmäisen tärkeää. Maalaismaisissa kunnissa oltiin tutkimuksen mukaan kaikkein positiivisimpia kulttuurillisen integraation suhteen.

Maaseudulla suhtaudutaan maahanmuuttoon pragmaattisesti eli käytännön järjellä. Tästä kertoo se, että parhaiten turvapaikanhakijat on otettu vastaan pienissä ja köyhissä muuttotappiokunnissa, joissa väestöpyramidi on vanhuspainotteinen. Turvapaikanhakijoista on ollut iloa sekä talouden että palvelujen säilymisen takia.

Maaseudulla on totuttu maahanmuuttajiin jo ennen pakolaiskriisiä. Monet toiminnot eivät pyörisi ilman ulkomaisia työntekijöitä, sama koskee pääkaupunkiseutua.

Nyt tämän saman ongelman edessä on muun muassa Heinola, missä väki vähenee ja työvoimapula kasvaa. Päijät-Hämeen maaseutukunnat eivät liioin kuulu väitöskirjassa mainittuihin kuntiin, sillä ne eivät ole juurikaan ottaneet pakolaisia.

Kommentoi