Lukijalta: Perusopetus on liian tärkeä asia jätettäväksi kunnan päätösten varaan

Petri Haapa

OECD-maiden julkista rahoitusta perusopetuksen menoihin vertailee OECD:n Education at a Glance. Vertailusta selviää, että Suomessa oppilasta kohti käytetty rahamäärä on laskenut vuodesta 2012 vuoteen 2018, vaikka valtaosassa vertailun maista se on noussut.

Oppivelvollisuuskouluun käytettiin julkisista menoista 6,4 prosenttia vuonna 2012. Vuonna 2018 perusopetuksen osuus julkisista menoista oli enää 5,5 prosenttia. Vuoden 2019 tilasto osoittaa, että tämä suuntaus on ehkä kääntynyt, sillä vuoden 2019 julkisista menoista käytettiin 5,6 prosenttia perus- ja esiopetukseen.

Sote-uudistusta viime kaudella urakoinut ex-ministeri Juha Rehula toivoo hartaasti Marinin hallituksen onnistuvan suomalaisen politiikan ikuisuusprojektissa – valmista sotea ei tule koskaan, hän sanoo

Nykyisessä järjestelmässä valtio ei erikseen kohdenna niitä valtionosuuksia, joita se kunnille antaa, vaan vuodesta 2010 lähtien opetustoimen valtionosuus on muodostettu yhdeksi osaksi opetus- ja kulttuuritoimen valtionosuutta. Siinä aiemmin erilliset sosiaali- ja terveysministeriön ja opetus- ja kulttuuriministeriön sektorikohtaiset valtionosuudet koottiin yhdeksi kunnan peruspalvelujen niin kutsutuksi yhden putken valtionosuudeksi.

Valtaosan toimialan kokonaiskustannuksista vastaa kuitenkin kunta. Vielä 1990-luvun alussa valtion osuus kunnan peruskoulutoimen menoista vaihteli kunnittain siten, että joidenkin kuntien perusopetustoimesta valtio kustansi noin puolet ja eräissä syrjäisissä ja vähävaraisissa kunnissa jopa yli 90 prosenttia.

Vuonna 1993 valtionosuudet muuttuivat yleiskatteellisiksi eli kunnat saivat mahdollisuuden järjestää keskeiset palvelut itse haluamallaan tavalla ja oikeuden päättää valtionosuuksien kohdentamisesta.

Ennen valtio sääteli kunnissa toteutettavaa perusopetusta resurssiohjauksen keinoin ja peruskoululaki ja -asetus antoivat toiminnalle verrattain tiukat raamit. Nykyisen suhteellisen löyhän perusopetusnormiston lisäksi valtiolla on käytettävissä vain informaatio-ohjaus, joka kaikesta päättäen kaikuu kuuroille korville, mitä oppivelvollisuuskoulun resursseihin tulee.

Kunnat, jotka pääosin vastaavat perusopetuksen rahoituksesta, ovat enemmän tai vähemmän systemaattisesti vähentäneet resursointiaan perusopetukseen.

Tasa-arvon takaamiseksi myös perusopetus ja toisen asteen opetus tulisi siirtää hyvinvointialueiden vastuulle.

Toisaalta myös maan sisäiset erot perusopetuksen tasossa ovat kasvaneet. Jotkut kunnat uhraavat resursseja perusopetukseen huomattavasti enemmän kuin toiset kunnat.

Tämä merkitsee sitä, että perusopetuksen osalta alueellinen epätasa-arvo lisääntyy ja peruskoulun päättävät oppilaat poikkeavat tiedollisilta ja taidollisilta valmiuksilta yhä enemmän toisistaan riippuen siitä, missä he sattuvat asumaan.

Tulevaisuudessa sosiaali- ja terveysasiat siirretään pois kunnilta laajemmille hyvinvointialueille. Koulutuksellisen tasa-arvon takaamiseksi myös perusopetus ja toisen asteen opetus tulisi siirtää hyvinvointialueiden vastuulle.

Kirjoittaja on Lahden Nastolasta.

Opettajien perehdyttäminen työtehtävään on liian heikkoa

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut