Erään hienon jalkapallo-ottelun jälkeen kävelin Turun Kupittaan asemalle odottamaan Lahteen menevää junaa. Ajattelin, että Kupittaahan on vähän kuin Pasila Helsingissä, asema, jonka kautta kaikki junat kulkevat. Onneksi olin 20 minuuttia ennen junan lähtöä paikalla ja päätin tarkistaa moneltako juna tarkalleen menee Kupittaan ohi. No eihän se mene lainkaan!
Nappasin älypuhelimen sovelluksen avulla lähimmän sähköpotkulaudan ja posottelin koko Turun keskustan läpi kevyen liikenteen väyliä pitkin ja ehdin viime minuutilla junaan toisella puolella kaupunkia.
Kyyti maksoi 5 euroa. Taksimatka olisi maksanut noin 20 euroa, ja taksia odotellessa juna olisi todennäköisesti jo ehtinyt lähteä.
Tänä kesänä olen käynyt useamman kerran katsomassa jalkapalloa Helsingissä. Sinne suunnatessa sähköpotkulauta on kaikkein paras jatke Lahdesta tulevalle z-junalle: Pasilassa junasta pois ja 5 minuutissa skuutilla Nordensköldinkatua Töölön stadionille, niin ei taatusti missaa alkuvihellystä bussia tai ratikkaa odotellessa.
Monelle tulee skuuteista varmasti mieleen vain ilman kypärää hurjastelevat, onnettomuudet ja älyttömään paikkaan jätetyt laudat. Näihin epäkohtiin pitää tietysti saada korjaus, mutta ei anneta väärin pysäköityjen ajopelien jumittaa ajattelua.
Sähköskuutit ovat äärimmäisen ekologisia, täysin äänettömiä ja ennennäkemättömän mutkattomia. Ne paikkaavat erinomaisesti sitä sisäänrakennettua joustamattomuutta, joka joukkoliikenteeseen kokonaisuudessaan aina liittyy. Mikään bussi tai juna ei voi kulkea jokaisen kotiovelta juuri omaan määränpäähäämme asti, ja jos reittiopas näyttää, että julkisilla jokin matka veisi vaikkapa kolme kertaa niin pitkään kuin autolla, suurin osa ihmisistä pitää automatkaansa oikeutettuna. Sähköpotkulaudat tuovat omien matkojen suunnitteluun ihan uuden tason.
Mikä tärkeintä, vapaus ja helppous linkittyvät nimenomaan vuokrattaviin potkulautoihin – siinä missä moni ajattelee oman auton tuovan elämään vaivattomuutta, todellinen joustavuus löytyykin juuri yhteiskäyttöön kehitetyn sähköpotkulaudan avulla. Tämä tärkeä murros tulee varmasti vauhdittamaan myös autoilun siirtymistä yhteiskäyttöön.
Parin vuosikymmenen kuluttua voi tuntua jo käsittämättömältä ajatukselta, että vielä 2020-luvulla monella oli oma auto, joka vei puolet pihasta ja oli käyttämättömänä keskimäärin 23 tuntia vuorokaudessa. Muutos ei tietenkään tapahdu hetkessä, ja asenteiden kehittämiseksi tärkeää olisi, että jokainen edelläkävijä vaivautuisi pysäköimään sen potkulautansa pois muiden tieltä.
Näin korona-aikana sähköpotkulaudoissa on ollut vielä yksi mainio puoli: sen kanssa ei tarvitse pelätä tartuntoja. Tunnustan, että kesäkuussa olin käväisemässä Pietarissa katsomassa Huuhkajien peliä. ”Pietarin veteraanithan” tulivat sittemmin tunnetuksi lähinnä siitä, että heidän mukanaan tuli Suomeen koronaviruksen helposti tarttuvaa deltavarianttia.
Mutta meidän pienen lahtelaispoppoomme mukana se ei levinnyt. Paitsi että käytimme FFP2-maskia kaikkialle mennessämme, minimoimme myös tartuntariskiä välttämällä julkista liikennettä. Sähköpotkulaudan kyydistä Pietari avautui ihan eri tavalla kuin kilometrin syvyyteen sukeltavan metron uumenista. Olimme varmasti hauska näky suhahtaessamme autoruuhkien ohi Suomen maajoukkueen ja Reippaan paidat päällä.
On suurenmoista, että Lahtikin on liittynyt tänä kesänä sähköpotkulautakaupunkien joukkoon!