Tarja Koljosen Esalainen: Se tavallinen työvuoro pikaruokaravintolassa

Tarja Koljonen

Tarja Koljonen

Tulisiko sinun mieleesi kutsua nuorta asiakaspalvelijaa vitun huoraksi? Ei minunkaan, mutta aika monen aikuisen mieleen tulee. Vaikka nuori olisi selvästi alaikäinen.

Seuraava asiakas heittää hampurilaisella, koska maku ei tällä kertaa miellytäkään. Nuori saa kuulla ettei osaa mitään ja muutenkin ravintola on täysin kelvoton. Keskisormea riittää.

Työpäivä jatkuu, sillä nyt saa siivota oksennukset vessoista. Välillä vilkaistaan ulos ja soitetaan hätäkeskukseen, sillä ei ole tietoa, onko ulkona rotkottava ihminen vain sammunut vai piikittänyt yliannostuksen.

Ravintolarajoitukset eivät salli sisätiloihin kuin tietyn määrän asiakkaita, mutta sehän ei kaikkia haittaa. Humalainen keski-ikäinen porukkahan ei "nuoria ärsyttäviä ämmiä" tottele.

Kuvaus on ihan normaali työ- ja varsinkin yövuoro pikaruokaravintolassa. Me tavalliset suomalaiset asiakkaat, äidit ja isät, teemme monen nuoren ensimmäisestä työpaikasta juuri tällaisen.

On myös mukavia asiakkaita. Lapsiperheissä hampurilainen on aina ilonaihe ja vanhukset kaipaavat ruoan lisukkeeksi juttuseuraa. Mutta ei mummojen kanssa sovi liian kauan höpöttää, sillä jo minuutin jälkeen alkaa vilkkua punainen valo merkiksi liian pitkästä asiakaspalvelusta. "Tehokkuutta!", vaatii työnantaja.

Asiakkaiden käytöksen ehkä vielä jaksaisi, jos työtahti olisi inhimillinen ja työnantajalta saisi tukea. Tapaus Hesburger näytti, ettei näin aina ole.

Taukoja ei saa pitää, joten koko työvuoro voi kulua syömättä ja juomatta. Sehän on vain hyvä, sillä vessaan ei muutenkaan olisi asiaa. Työtä tehdään itku kurkussa. Välillä vuoroista tulee ylipitkiä ja toisinaan työntekijä pakotetaan kotiin kesken työpäivän – palkatta tietenkin – koska asiakkaita ei olekaan odotettua määrää.

Ongelma ei koske vain tätä yhtä hampurilaisketjua ja sen turkulaisravintoloita vaan monia muitakin pikaruokaravintoloita ympäri maan.

Sinänsä selitykset epäkohdille ovat ymmärrettäviä, mutta se ei tee työoloista silti oikeutettuja. Kun työntekijöitä on vaikea saada, on jäljellä olevien venyttävä ja tehtävä entistä enemmän. Pieni palkka ei houkuttele uusia työntekijöitä, mutta nostaakaan sitä ei haluta kulujen pelossa.

Pelon ilmapiiristä on syytelty väliporrasta, mutta he ovat itse työntekijöiden kanssa samassa liemessä. Epäasiallinen kohtelu, huutaminen ja pelottelu ei kuulu mihinkään työpaikkaan.

On helppoa hymähtää nuorelle, että ”Siinä sitä oppii kovaa työntekoa. Ja kyllä minäkin tein töitä jo 13-vuotiaasta asti ja rankkaa oli sokerijuurikaspellolla. Tuon jälkeen pärjäät missä vain.”

Entä jos nuori ei pärjääkään eikä saa hyvää esimerkkiä kovasta työnteosta? Entä jos kova työnteko uuvuttaa niin, ettei seuraavaa paikkaa uskalla edes hakea. Ahdistavat kokemukset voivat jättää pitkän jäljen.

Nuoria on helppo huijata niin kauan kun heillä ei ole tarpeeksi tietoa työehdoista ja -sopimuksista. Kun yhteydenottoja pikaruokapaikoista alkoi tulla, Palvelualojen ammattiliitossakin hämmästyttiin miten suuresta ongelmasta on kyse.

Nopeasti perustettu pikalinja antaa onneksi vastauksia nuorten kysymyksiin, mutta omista oikeuksista sekä työoloista ja -ehdoista pitäisi puhua nykyistä enemmän myös koulussa.

Työoloistaan kritiikkiä saanut Hesburger ilmoittaa korjaustoimenpiteistä – työntekijöille perustetaan muun muassa nimetön palautekanava

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut