Lukijalta | Demokratiaa on puolustettava – pandemia heikensi sitä lähes kaikkialla

Tänään keskiviikkona (15.9.) vietetään kansainvälistä demokratian päivää. Vaikka demokratia saattaa tuntua itsestäänselvyydeltä, sitä se ei todellakaan ole.

Äskettäin julkaistu Economic Intelligence Unitin raportti demokratian tilasta vuonna 2020 on karua luettavaa. Tutkimuksessa tarkastelluista 167 maasta 70 prosentissa demokratian tila heikkeni viime vuonna. Raportin mukaan vain reilut kahdeksan prosenttia maailman väestöstä – eli 23 valtion asukkaat – asuu vahvoissa demokratioissa. Luku on koko mittaushistorian matalin.

Jonkinlaisissa demokratioissa asuu alle puolet maailman väestöstä. Kehitys on hälyttävä, ja koronakriisi on sitä entisestään pahentanut.

Maailmanlaajuisen demokratiatutkijoiden verkoston Varieties of Democracyn mukaan pandemian aiheuttamat poikkeusolot ovat heikentäneet demokratiaa ja ihmisoikeuksia lähes kaikkialla maailmassa. Sen tarkastelemista 144 maasta ainoastaan 13 maassa, Suomi mukaan lukien, ei raportoitu pandemian aiheuttamia loukkauksia demokratiaa tai ihmisoikeuksia vastaan.

Meilläkin kyllä jouduttiin käymään tiukkaa keskustelua poikkeusolojen lainsäädännön, erityisesti viestinnän keskittämisen ja ihmisten perusoikeuksien rajoittamisen rajoista.

Yleisimpiä demokratiaan ja ihmisoikeuksiin kohdistuvia loukkauksia ovat olleet median vapauden rajoittaminen, kansalaisyhteiskunnan tilan kaventaminen ilmaisunvapautta ja kokoontumisvapautta rajoittamalla sekä hallitusten ja toimeenpanovallan oikeuksien ylittäminen.

Pandemiarajoitukset ovat vaikuttaneet isosti myös koulutukseen, millä voi olla pitkäkestoisia vaikutuksia demokratian mahdollisuuksiin tulevaisuudessa. Pandemian vaikutuksia oppimisvajeisiin ei vielä tunneta riittävästi, mutta on selvää, että globaali oppimiskriisi on syventynyt.

Meilläkin käytiin tiukkaa keskustelua erityisesti viestinnän keskittämisen ja ihmisten perusoikeuksien rajoittamisen rajoista.

Unesco on YK:n koulutusjärjestönä ylläpitänyt globaaliseurantaa pandemian vaikutuksista koulutukseen yhdessä muiden YK-toimijoiden ja Maailmanpankin kanssa. Yli 90 prosenttia kaikista oppijoista globaalisti – eli 1,6 miljardia oppijaa – on jossakin pandemian vaiheessa kokenut oppilaitosten sulut. Nyt syyskuun alussa edelleen 17 maassa koulutusjärjestelmä oli kokonaan suljettuna.

Jo viime syksynä Unescon seurannan mukaan oppijat olivat menettäneet keskimääräisesti yli puolet vuoden kontaktiopetuksesta. Etäopetus ei saavuta läheskään kaikkia – kolmannes maailman koululaisista jää etäopetuksen ulottumattomiin, kun kotona ei ole edes radiota tai TV:tä, Internetistä ja mobiililaitteista puhumattakaan.

Vaikka Suomessa on kansainvälisesti vertaillen ollut varsin hyvät mahdollisuudet toteuttaa etäopetusta, meilläkin osa oppilaista on kärsinyt tilanteesta pahasti.

Pandemia on merkinnyt monella tapaa isoa takapakkia niin taloudellisen kuin sosiaalisenkin kehityksen kannalta. Toisaalta sen vauhdittama digiloikka on tuonut monen ulottuville myös uusia osallistumisen tapoja, joita kannattaa hyödyntää myös jatkossa.

On selvää, että paljon työtä on nyt edessä demokratian lujittamiseksi. Euroopan unioni lanseerasi alkuvuodesta oman demokratian toimintasuunnitelmansa. Demokratia, oikeusvaltio ja perusoikeudet on tärkein pohja, jolle koko Euroopan unioni perustuu, mutta kuten on nähty, osassa jäsenmaita tätä perustaa aika rajustikin horjutetaan.

EU:n uuden demokratiasuunnitelman tavoitteena on toimia erityisesti kolmella sektorilla: varmistaa vaalien vapaus ja oikeudenmukaisuus, turvata vahva demokraattinen osallistuminen ja vapaiden ja riippumattomien tiedotusvälineiden toiminta sekä torjua disinformaatiota.

Kaiken ytimessä ovat aktiiviset kansalaiset, jotka osallistuvat julkiseen päätöksentekoprosessiin. Tasapainossa olevat kansalaisoikeudet ja -vapaudet takaavat, että kansalaiset käyttävät harkintaansa ja tekevät valintojaan ilmapiirissä, jossa sananvapautta kunnioitetaan ja vapaa media sekä kansalaisyhteiskunta aktivoivat vapaata keskustelua ilman pelkoa.

Demokratian toteutumista on edistettävä kaikilla tasoilla, niin paikallisesti, kansallisesti kuin kansainvälisestikin. Samalla kuitenkin myös jokainen meistä voi tehdä tässä oman tärkeän osansa.

Kirjoittaja on europarlamentaarikko (kok/EPP) ja Suomen Unesco-toimikunnan puheenjohtaja.