Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Heidi Malinin Esalainen Tieteen tutkimusaiheiden valinnasta käytävä keskustelu kertoo ymmärryksen puutteesta – älä pilkkaa sitä, mitä et oikeasti ymmärrä

Ihmiselle on ominaista vastustaa tai mitätöidä asioita, joita hän ei ymmärrä tai koe itselleen tärkeäksi. Niin se on omalla kohdallanikin. Vaikka mieli tekisi kuinka sanoa ääneen tai kirjoittaa, että tuohan on turhaa ja täyttä tuubaa, yritän yhä useammin hillitä itseni ja miettiä, miksi haluan sanoa niin. Miksi juuri minun mielipiteeni on niin tärkeä, että se on ylivertaisesti paras, ja kaikki poikkeavat mielipiteet ovat identiteettiini kohdistuvia loukkauksia? Vastaus on, ei miksikään. Se mikä ei ole minulle henkilökohtaisesti tärkeää ja etenkin se, mitä en ymmärrä, ei tarkoita etteikö se voisi olla tärkeää tai oleellista jonkin tietyn asian, kokonaisuuden tai ryhmän kannalta.

Olen huolissani tämän ajan henkisestä ilmapiiristä, joka suosii uskomuksia, yksinkertaistettuja totuuksia ja jossa ei ymmärretä laajan sivistyksen tuomaa arvoa yhteiskunnalle. Kouluissa taideaineita ja yleissivistäviä aineita on jo vuosia vähennetty ja painotusta on teknologiateollisuuden ahkeran lobbaamisen seurauksena siirretty matemaattisluonnontieteellisiin aineisiin sillä perusteella, että se hyödyttää taloutta. Äkkiä ajatellen näin voisikin ajatella. Mikäpä olisi sen tuottavampaa kuin kehitellä vaikkapa puhelimia vientiin ja ihmisten arjen tarpeisiin.

On hyvä kuitenkin ymmärtää, että jos ainoa työväline on vasara, alkavat kaikki ongelmat näyttää nauloilta. Jotta voi rakentaa taloudellisesti tuottavan ja eettisesti toimivan puhelimen, on ymmärrettävä tekniikan lisäksi myös esimerkiksi juridisia reunaehtoja, ympäristökysymyksiä, minkälaisiin tarpeisiin laite vastaa, millaisessa sosiaalisessa ympäristössä sitä käytetään, mitä vaikutuksia laitteella on ihmisten elämään ja kuinka ihmiset sen kanssa käyttäytyvät. Tätä ymmärrystä pelkkä teknologian kehittäminen ei tarjoa, mutta ollakseen tuottavaa, se tarvitsee sitä.

Ajalle on ominaista myös se, että tieteen tekemistä yritetään suitsia populistisilla ulostuloilla tieteen rahoituksen kohdentamisesta. Jo pidemmän aikaa politiikassa ja lobbareiden puheissa on vellonut keskustelu siitä, mitä Suomen kouluissa ja yliopistoissa pitäisi opettaa ja tutkia. Viime viikkojen aikana muun muassa somessa on jaettu kuvakaappauksia tutkimushakemuksien tiivistelmistä ja kysytty, että onko tästä tutkimuksesta mitään hyötyä. Huomiota herättävää on, että kritiikki kohdistuu aina tietyille yhteiskunnallisille tai humanistisille aloille. Kukaan ei kyseenalaista esimerkiksi tähtitieteen tutkimuksen hyötyä. Tai ehdota, että lääketiedettä kannattaisi tutkia ainoastaan ulkomailla.

Suomen perustuslaissa sanotaan, että Suomessa tieteen, taiteen ja ylimmän opetuksen vapaus on turvattu. Tieteen vapauteen kuuluu tutkijan vapaus valita tutkimusaiheensa ja menetelmänsä – ja hyvä niin. Kannattaa myös muistaa, että suurin osa länsimaisen ihmisen elämää muuttaneista keksinnöistä on syntynyt vahingossa, yliopistojen perustutkimuksen sivutuotteena. Esimerkkinä mainittakoon vaikkapa antibiootit. Kokonaan toinen asia on, tarvitseeko kaikesta tutkimuksesta edes olla suoraa hyötyä.

Onko sivistyksen alasajo on vain tämän ajan ilmiö – vai onko sittenkin niin, ettei ihminen ole lopulta oppinut mitään? Jo antiikin filosofi, Aristoteles, nimittäin kritisoi spartalaista tehokkuusajattelua, jonka mukaan olisi opetettava vain tietoa, josta on hyötyä taloudellisesti, sotilaallisesti tai vallankäytön kannalta. Aristoteles totesi, että pelkkää tehokkuutta opettavat kansat osaavat vain juopotella, tapella virkatehtävistä ja kiertää veroja.