Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Ilkka Kuosmasen Esalainen Hinnoitteluansa vaanii sähköautoilijaa tien päällä

Tulin naineeksi laatutietoisen naisen. Totuus paljastui noin 15 avioliittovuoden jälkeen Rovaniemellä. Vaimoni sai Lapissa syödäkseen maailman parasta ruisleipää: täydellinen koostumus, happamuus, juuri oikea palakoko. Valitettavasti lahtelaiset marketit eivät ole suostuneet ottamaan tämän haukiputaalaisen leipomon tuotetta valikoimiinsa.

Koska aviomiehen tärkein tehtävä on pitää vaimonsa kylläisenä, päätin tehdä kesälomalla hamstrausreissun. Yhdellä puhelinsoitolla selvitin kyseisen ruisleivän eteläisimmän myyntipisteen: K-market Ikiliikku Perhossa. Soitin etukäteen 15 paketin tilauksen. Kun sen satsin pakastaisi kotona, vaimolla olisi maailman parasta aamupalaa puoleksi vuodeksi.

Olisi tietysti järjenvastaista lähteä 600 kilometrin leivänhakureissulle polttomoottoriautolla. Siksi varustin kaupunkikassiksi suunnitellun sähkö-Skodan kahden päivän retkelle. Ajotietokone lupaili lähdössä ennätyksellisesti yli 300 kilometrin toimintamatkaa. Mutta miten kävisi tien päällä?

Matkalataaminen on sähköautoilun akilleenkantapää. Pikalatureita alkaa kyllä olla melko tiheään ainakin Etelä-Suomessa, mutta melkein jokaisella palveluntarjoajalla on oma puhelinsovelluksensa, jolla lataus käynnistetään. Niitä kertyy helposti melkoinen arsenaali, samoin salasanoja ja käyttäjätunnuksia. Selkeitä hintatietoja on usein ”pumpuilta” vaikea löytää, eivätkä toimintahäiriöt ole mitenkään harvinaisia.

Päätin tehdä niin kuin jo Kekkonen opasti: syö, juo ja lataa sähköautoasi aina, kun järkevä tilaisuus tarjoutuu. Näin et joudu notkumaan latureilla ikuisuuksia, ja hermo lepää ratissa. Käytännössä laskin latauspaikat sitä silmällä pitäen, että voisin pitää samalla ruoka- tai kahvipaussin, enkä joutuisi ajamaan akkua alle neljäsosan varaustilaan.

Menomatka sujui loistavasti kahdella pysähdyksellä. Erään sähköautokonkarin (kiitos Juha!) kehotuksesta olin hankkinut K-latauksen ja Fortumin ilmaiset ”tägit”, joilla latauksen saa päälle valtaosalla Suomen latureista puhelimeen koskematta. Pikalatureille pääsi aina jonottamatta, ja niistä herui virtaa kohtuuhintaan samalla, kun tankkasin itseäni.

Mutta sitten tulin Keuruun Megamarketin pikalaturille. Se vaati Virta-nimisen firman puhelinsovelluksen asentamista. Firma olisi halunnut minun rekisteröityvän ja maksavan heti kolmenkympin ennakkomaksun käyttäjätililleni. Jatkossa luottokortiltani laskutettaisiin vähintään euro kuussa, latasinpa tai en.

Diili ei kuulostanut hyvältä. Ladata kuitenkin täytyi, sillä seuraavalle pikalaturille olisi ollut yli 60 kilometriä. Latasin rekisteröitymättä, mutta se vasta kalliiksi tulikin. Noin 16 kilowattituntia sähköä maksoi 24 euroa eli yli kolminkertaisesti reissun halvimpaan pikalaturiin verrattuna. Jos joutuisin lataamaan jatkuvasti sillä hinnalla, tulisi halvemmaksi pitää bensa-autoa, joka hörppää kymmenen litraa sadalla.

Kotiin palattuani lohduttauduin lukemalla netistä ulkomailla asuvien sähköautoilijoiden kokemuksia. Moniin muihin Euroopan maihin verrattuna lataaminen tien päällä on Suomessa vielä melko edullista. Sitä paitsi koko kotimatkan ajan autossa leijui suloinen tuoreen ruisleivän tuoksu.