Lukijalta: Minä ja sinä, me väsyneet hoitajat

Teija Karstila

Puu, joka ei tiedä mitään, tietää meistä kaiken. Me hoitajat olemme sen puun ja kuoren välissä.

Olen valmistunut sairaanhoitajaksi vuonna 1989 ja oppinut, etten voi sanoa ääneen "Minulla on kiire" tai "Olen väsynyt". Tietenkin työn kuva on muuttunut ulkoisemmaksi, on mm. erilaisia mittareita, joita myös palliatiivisessa hoidossa vaaditaan seurattavaksi.

Samalla myös työn henkinen kuormittavuus on kasvanut, aina ei jaksa.

Kuolema: loputon, väistämätön, ikävä, suru, raivo, etätoivo, itku jne...

Useimmat meistä tekevät kolmivuorotyötä, eli myös niitä yövuoroja. Olen lukenut joitakin artikkeleita, joissa yötyön riskeistä terveydelle puhutaan. No, asiahan on meille kaikille ihan selvä, että eri sairauksiin sairastumisen riski kasvaa. Olen kuitenkin onnekas: olenhan maailman parhaassa ammatissa. Jos minä olen väsynyt tai työkaverini ovat, se johtuu olosuhteista ei sinusta tai minusta.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut