Eilen tuli kuluneeksi 18 vuotta siitä, kun menimme mieheni kanssa naimisiin. Meille hääpäivä ei ole koskaan ollut syy varata pöytää romanttisesta ravintolasta tai ostaa kukkia. Merkkipäivä on saatettu huomata sattumalta kalenteria vilkaistessa, ja sitten on ehkä muisteltu jotain hassuja juttuja häistä. Kuten sitä, miten morsiamen piti juosta torin halki tädin ja sedän hotellihuoneeseen pukeutumaan, kun vanhempien koti oli täynnä ihmisiä ja koiria. Tai miten meillä oli väärä tanssiote äitini laulaessa häävalssia. Kuinka loppuillasta veljieni bändi yltyi soittamaan kolmatta kertaa samaa Bon Jovin hittiä.
Häämme olivat hauskat, ja paikalle tuli tärkeitä ihmisiä pitkän matkan päästä. Ei se silti mikään elämäni onnellisin päivä ollut. Ilmassa oli niin paljon stressiä, että näytän monessa kuvassa tuskaiselta. En edes muista mitä ruokaa oli tarjolla, mutta sen muistan, että jonkun pieni lapsi itki puheiden aikana
Olen sittemmin päässyt vieraaksi moniin häihin ja olen aistinut samaa kuoren alle kätkettyä kaaosta. Silti joka häissä on ollut aina joku pysäyttävä hetki. Joskus se on ollut kirkon käytävällä vuodatetut kyyneleet tai yhdessä suunniteltu häätanssi. Olen kuullut herkkiä puheita isiltä, jotka ovat toivottaneet miniän tai vävypojan tervetulleeksi sukuun.
Pienissä häissä tunnelma on tullut usein enemmän iholle. On ollut etuoikeutettu olo päästä kuulemaan, kun jotkut julistavat haluavansa olla yhdessä loppuelämänsä.
Kaikkien juhlimieni hääparien yhteiset taipaleet eivät ole kestäneet kovin pitkään. Tarkkaan suunnitellut suuret häät eivät automaattisesti tarkoita onnellista loppuelämää yhdessä. Osa erouutisista on tullut lähipiirille aivan puskista, toisten kohdalla rankka päätös on lopulta ollut helpotus.
Suomessa solmittiin viime vuonna Tilastokeskuksen mukaan vähän yli 22 000 avioliittoa ja avioeroon päättyi vajaat 14 000 liittoa. Avioerojen määrässä on ollut viime vuosina pientä kasvua. Ensimmäisenä koronakeväänä avioerojen määrä kasvoi Helsingissä 30 prosentilla. Yhdessä oleminen neljän seinän sisällä ei ole aina herkkua.
Synkät erotilastot saavat monen pohtimaan, onko naimisiin menossa mitään järkeä. Yhdessä voi asua ilman häitäkin ja sinkku voi olla paljon onnellisempi, kun ei tarvitse kinata kenenkään kanssa.
Pääsin viime viikolla haastattelemaan lahtelaista Järvisen pariskuntaa, joka on ollut naimissa jo 70 vuotta. Parikymppisinä tavannut pari kertoi ennen riiaamista olleensa hetken ystäviä. Naimisiin päätettiin mennä vasta, kun molemmat olivat asiasta varmoja. Papin edessä sanottu tahdon oli heille päätös, jota ei ole sen jälkeen pahemmin pohdittu.
Järvisten mutkattomissa asenteissa on paljon opittavaa. Heidän mukaansa aika on mennyt nopeasti. He ovat viihtyneet niin hyvin yhdessä, ettei kumpikaan ole kaivannut omaa aikaa tai harrastuksia. Tasainen arki yhdessä on edelleen hyvää.
Minua lämmitti myös se, ettei Järvisten hääpäivästä ole myöhemminkään tarvinnut tehdä suurta numeroa. Rautahääpäivää he juhlistivat kahvittelemalla läheistensä kanssa.