Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Lukijalta | Ystävällinen ja vaarallinen Afganistan ei selviä yksin

Afganistan on muutakin kuin Taleban, Yhdysvaltojen epäonnistunut operaatio ja suomalaisten kriisinhallintatyö. Elämään vaikuttaa kolme asiaa: maa on vuoristoinen, vaarallinen ja vieraanvarainen.

Afganistania ei ole ilman maantiedettä. Siellä ei ole merenrantaa, mutta sitäkin enemmän vuoristoa. 12 prosenttia pinta-alasta on viljelyskelpoista ja siitä vain osa viljelykäytössä.

Vuoriston takia luonnonolosuhteet ovat karut ja infrastruktuuri heikko. Tiet ovat huonossa kunnossa. Kyliin pääseminen on vaikeaa. Maatalous on riippuvainen sateista, mutta pitkittyneen sodan takia erilaiset kastelujärjestelmät ovat tuhoutuneet.

Maalla on arvioitu olevan mineraalivarastoja, joita ei ole päästy hyödyntämään. Kaivostoiminnan kehittäminen vaatisi suuria investointeja.

Vähäsateinen maaperä mahdollistaa narkotalouden. Oopiumin viljely ei vaadi kastelujärjestelmää, sadon talteenotto on helpompaa ja viljely on taloudellisesti kannattavampaa kuin viljan. Se on köyhille ainoa selviytymiskeino.

Sotatalous ja pimeä kauppa selviytyvät paremmin, kun kulkemisen kontrollointi on vaikeaa ja toisaalta tilannetta on helppo käyttää hyväksi. Oopiumitalous hyödyttää vallan pitäjiä, vähentää maan rakentamista, mutta estäminen heikentää köyhän kansan elämää. Lääketeollisuus voisi hyötyä siitä, mutta sitten muut häviäisivät.

Oopiumin viljely on köyhille ainoa selviytymiskeino.

Afganistan on maailman vaarallisimpia maita. Se ei johdu pelkästään sodasta. Siellä on tuhansia kyliä, joissa ei kuolla aseisiin, vaan pitkittyneen sodan seurauksena köyhyyteen.

Tuhansien asukkaiden kylissä voi olla yksi terveydenhoitaja.

Ulos heitetyt suurvallat Britannia, Neuvostoliitto ja Yhdysvallat jättivät nopeasti lähtiessään ase- ja räjähdearsenaalin, joka jälkikäteen kylvää kuolemaa.

Maassa näkee jalattomia ja kädettömiä sekä koulujen seinillä kuvataan aseita, mitä lasten tulee varoa. Vain osa avusta on mennyt teiden parantamiseen ja liikennekuolemat ovat yleisiä.

Naisen heikko asema ja koulutuksen puute näkyy. Synnytyksiin kuollaan, lapsikuolleisuus on korkea ja eliniän odote on pienempi. Turvaa tuovat eniten oma perhe, kylä ja klaani.

Afgaani näkisi, että olemme menettäneet kunnian ja häpeämme.

Perheessä pienet tytöt hakevat veden, miehet polttopuut ja naiset valmistavat illan aterian. Koti on usein aidan sisällä, sillä sellainen on köyhälläkin. Sukupolvien välinen yhteys näkyy perheessä.

Kylät ovat usein samannäköisiä ja vaatimattomia. Niissä on todennäköisesti koulu, poliisiasema ja kokoontumispaikka, mutta tärkein on moskeija. Niitä on arviolta yli 47 000. Afganistanin pysähtyneisyys ei ole vain suurissa kaupungeissa, korruptiossa ja talebanien vallassa, vaan kylissä, joissa nettiyhteys on muutamalla prosentilla.

Sitäkin tärkeämpää on saada illaksi vettä, polttopuita ja ruokaa sekä kuulua oikeaan klaaniin. Silloin johtaja ja mullahi tekevät päätöksen, ketä äänestetään ja kuunnellaan sekä kenen joukoissa seisotaan.

Tämä porukka päättää, otetaanko Taleban vastaan. Kun muut vaihtoehdot ovat yhtä huonoja tai huonompia, suurta aseellista vastarintaa ei tarvita.

Missään en ole tavannut niin vieraanvaraista kohtelua kuin Afganistanissa. Se huipentuu aina kutsuun sisälle, juomaan teetä ja syömään. Sitäkin tärkeämpää on kunnia ja häpeä. Kunnian säilyttäminen ja olla joutumatta heikoksi ja häpeän alaiseksi.

Sisällä vieraalla ei ole kiire. Erityisesti mullahit arvostivat uskonnollista osaamista ja tietoa. Keskustelussa tärkeää ovat tarinat, sananlaskut ja tapahtumien erilaiset tulkinnat. Siihen kuuluu myös kansanislam, jossa voidaan pelätä pahoja henkiä, rukoillaan ja uhrataan vainajahengille.

Tavallinen afganistanilainen on ystävällinen ja varautunut. ”Tiedätkö neljä asiaa, mikä tekee miehen onnelliseksi?” kysyi mullahi, jonka kanssa istuin puolitoista tuntia.

Hän sanoi, että ihmisen tekee onnelliseksi kukkien katseleminen, virtaavan veden seuraaminen, voimakkaalla hevosella ratsastaminen tai sen seuraaminen. Mutta neljänneksi onnelliseksi tekevä asia on kauniin naisen katseleminen. Kuukausi myöhemmin tuo mullahi ammuttiin kuoliaaksi moskeijan pihalla.

Kirjailija Khaled Hosseini on kirjoittanut, että ”Afganistan on kuin kaunis kartano, joka on liattu jätteillä, ja jonkun on vietävä jätteet ulos.”

Vieraat kansat ja valtiot ovat yksi kerrallaan ja yhdessä yrittäneet tyhjentää Afganistanin kartanoa jätteistä, mutta aina jättäneet sen kesken. Yksin he eivät osaa sitä puhdistaa.

Nyt meillä länsimaalaisilla on huono omatunto. Afgaani näkisi, että olemme menettäneet kunnian ja häpeämme.

Kirjoittaja on mikkeliläinen kirjailija ja toiminnanjohtaja, joka on työskennellyt neljä kertaa kriisinhallintajoukoissa Afganistanissa, Libanonissa, Israelissa ja Syyriassa.