Mervi Pasasen Esalainen: Ollaan sitten turistina Lahessa kun ei muualle pääse

Mervi Pasanen

Olen istunut kotona etätöissä yli kaksi vuotta, aloitin ne jo ennen koronaa. Olen kasvanut kiinni keittiön tuoliin ja läppäriin. Jos ei ole juttukeikkaa, en aina saa itseäni liikkeelle edes postilaatikolle asti.

Olin niin kovasti odottanut kesää ja lomaa. Matkustaisin taas Norjaan ja Tanskaan, ehkä Italiaan ja Ranskaan.

Ja sitten maahan tuli deltavariantti lieveilmiöineen.

Kesäloma kotona, taas. Ei palautumista talvesta, ei uusia ihmisiä, ei uusia tuulia maailmalta. Useita suru-uutisia. Edelleen tie postilaatikolle on joskus liian pitkä.

Ainoa ero työhön oli, etten avannut työkonetta. Ainakaan kovin usein.

Jonnekin oli päästävä. Lähdin turistiksi Lahteen.

Kokeilimme kotikaupungissa matkailua jo talviloman aikana. Veimme koiran päivittäin kävelylle uuteen paikkaan. Suuntana vaikka Mukkula, Polttimon sula, Radiomäki ja Liipola. Tulihan siinä itsekin katseltua muiden kotikulmia.

Kävimme koiran kanssa kipittämässä portaita urheilukeskuksessa ja otimme turistikuvia hyppyrimäkien edessä.

Kesälomalla kävimme lähes joka päivä ulkona syömässä, kuten olisimme tehneet ulkomailla. Postasin someen otsikolla Turistina Lahessa.

Tämäkin piti kokeilla – nyt tiedän, miksi lasihelmi oli viikingin aarre

Söimme Vesijärven hauesta tehdyt fish & chipsit, katuruokaa torilla, 1980-lukua pihvipaikassa. Istuimme lounaalla satamassa ja joimme veden lisäksi viiniä keskellä päivää.

Maistoimme pizzaa torilla ja vertailimme italialaisia ravintoloita kaupungin keskustassa. Kävimme viinikahvilassa salaatilla.

Olemme jatkaneet kierrosta myös loman jälkeen. Kun kauppareissulla alkaa hiukoa, voi heittäytyä turistiksi ja mennä sateen jäljiltä märälle terassille syömään katuruokaa.

Mitä muuta Lahesta voi näyttää? Kurkkasin VisitLahden nettisivut.

Aika nopeasti ihmiset bongasivat kotiseutumatkailumme. Etenkin torilounas – tacoja ja kuplavohveleita – herätti kiinnostusta. Moni halusi tietää, mikä on tämä meksikolainen ravintola.

Kauempaa tulevat tutut kyselivät ”hei, te kun olette olleet turisteina Lahessa niin minne kannattaa mennä syömään”.

Olen neuvonut, vinkannut ja suositellut parhaani ja kysyjän mukaan.

Tyhmää että pilattiin varrella virran

Ruokapaikkoja kaupungista on helppo bongata, mutta turistikohteiden näkeminen omalta kylältä on vaikeampaa.

Satama, Sibbetalo, hyppyrimäet. Nähty.

Mitä muuta Lahesta voi näyttää? Kurkkasin VisitLahden nettisivut. Näyttävät suosittelevan aika paljon paikkoja Lahden ulkopuolelta.

Pulkkilanharjulle siis seuraavalla kerralla. Vääksyssä on jo oltu: haettu kyläkaupasta jäätelöä ja kuuluisasta kaupasta puutarhakoristeita. Kävelty kanavanvartta koiran kanssa, syöty viinikahvilan terassilla.

Pulkkilanharjun haluaisin näyttää englantilaisille ja italialaisille ystävilleni. Heti kun saavat tulla katsomaan.

Kotinurkkia koluamalla on tullut myös tuettua paikallisia yrittäjiä. Vaan kyllä minä odotan, että pääsen taas toiseen kotiini Tanskaan.

Koiranpennut ovat söpöjä mutta kamalia – älä ota, ellet voi olla koirallesi kunniaksi

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut