Pääkirjoitus: Vaikka ilmastonmuutoksen torjunta on vaikeaa, siitä on nähtävissä myös rohkaisevia viestejä

Lämpötilan nousun on voinut aistia erityisesti tänä kesänä. Lämpenemisen hillitseminen on vaikea, muttei mahdoton tehtävä. Armi Suojanen

Hallitustenvälisen ilmastopaneelin IPCC:n varoitukset maapallon odotettua nopeammasta lämpenemisestä herättelivät päättäjiä pari viikkoa sitten. Asia noteerattiin isosti myös Suomessa ja syystäkin, sillä planeettamme pohjoiset osat ovat niitä, joissa keskilämpötilan odotetaan nousevan kaikista nopeimmin. Sillä on vääjäämättömiä seurauksia laajalti sekä kasvi- että eläinkuntaan. Olkoonkin, että keskilämpötilat näillä leveyksillä ovat vielä paljon matalampia kuin lähempänä päiväntasaajaa.

Ja vaikka Afganistanin kriisi käänsi hetkeksi maailman johtajien katseen muualle, ilmastonmuutos ja lämpötilan nousu eivät katoa mihinkään. Herätyksen jälkeen on tekojen aika.

Itsenäisyyden juhlarahasto Sitra upotti oman lusikkansa ilmastosoppaan esitellessään torstaina selvityksen siitä, millaisia esteitä Suomen pitää ylittää päästäkseen tavoiteltuun vain 1,5 asteen keskimääräiseen lämmönnousuun. Ennätyshelteisen kesän jälkeen toimenpiteiden tarpeellisuutta ei tarvinnut liiemmin alleviivata. Niiden merkitys ymmärretään varmasti kaikkialla.

Sitran viesti sinänsä on rohkaiseva: Suomella on hyvät edellytykset onnistua ilmastotyössä, joskin haasteitakin riittää. Esteet liittyvät muun muassa epätarkkaan tulevaisuudennäkymään, taloudellisten kannustimien puutteeseen ja vajavaiseen infrastruktuuriin eivätkä ne ole ihan pieniä asioita. Näkymien kirkastamiseksi Sitra tarjoaa lääkkeenä tiekarttoja ja tiukkoja vuosikymmenten päähän ulottuvia päästötavoitteita. Kannustimia Sitra ohjaisi sekä metsänomistajille että maatalouteen hiilivarastojen kasvattamisesta. Myös teollisuudelle olisi omat tukensa bioperäisen hiilidioksidin talteenottamisesta. Vaan jollakin rahalla nekin porkkanat olisi maksettava.

Rohkaisevaa Sitran selvityksen ohella on se, mitä on jo tapahtunut. Esimerkiksi Lahdessa päästöt vähenivät vuonna 2020 edellisvuoteen verrattuna 12 prosenttia. Vuoden 2007 tasosta on tultu alaspäin lähes 50 prosenttia, kun päästöjä suhteutetaan asukaslukuun. Suunta on oikea, mutta matkaakin on vielä. Vuoteen 2030 mennessä Lahden päästöt pitäisi pudottaa 80 prosenttia pienemmiksi kuin vuonna 2007.

Syyskuun budjettiriihtäkin on jo alettu kutsua ilmastoriiheksi. Periaatteessa hyvä, että asia noteerataan myös julkisten menojen näkökulmasta. Kunhan ilmastonmuutoksen torjunnalla ei perustella yhtään ylimääräistä velaksi otettavaa euroa. Ilmaston lämpeneminen on inhottava riesa jälkipolville, mutta niin on valtava velkataakkakin.

Ilmastonmuutoksen torjunnalla ei pidä perustella velanottoa.

Kommentoi