Teppo Koskinen Esalainen: Opimme menemään omalla autolla uimarannalle, mutta yhtä hyvin voisi olla menemättä

Teppo Koskinen

Se oli varmaan jotakuinkin kesä 1988 kun isoveljeni teki jotain ennenkuulumatonta. Vuosi sinne tänne, se ei ole nyt olennaista.

Joka tapauksessa meillä oli vieraita ulkomailta, oli kuumaa ja aurinkoista (niin kuin lapsuuden kesinä aina, paitsi sinä lapsuuden kesänä, jolloin satoi koko ajan.) Päätimme lähteä käymässä olleiden lasten kanssa uimaan. Pirttiharjussa se tarkoitti Likolammelle menemistä. Matkaa Liksalle tuli pari kilometriä, ja yleensä teimme matkan polkupyörillä.

Koska oli vieraita, koska oli kesä ja ehkä siksi, että oli 1980-luku ja ehkä siksi, että isollaveljelläni oli melko tuore ajokortti, hän kuskasi meidät autolla Likolammelle.

Se tuntui silloisessa maailmassa kovin nykyaikaiselta. Uusi maailman ja elämäntapa oli tullut meillekin. Ihan kuin televisiossa.

Viime vuosina koko joukko autoilijoita on ilmoittautunut kaikkien autoilijoiden edustajiksi ja järjestänyt kaikenlaisia torviprotesteja ja nimenkeräyksiä esimerkiksi ”autoilijoiden kurittamisen lopettamiseksi”. Vaikka toiminnalla on ylitetty uutiskynnys moneen kertaan ja kiinnitetty poliitikkojen huomiota, aivan tavattoman suurta kansanliikettä autoprotesteista ei ole tullut – etenkään verrattuna yksityisautoilijoiden määrään Suomessa.

Syitä voi arvailla: Ehkä yksityisautoilijat laajasti ottaen ymmärtävät, miksi autoilulla on hintansa, ja miksi hinta kiristyy. Toisin sanoen nykytilanne hyväksytään. Toisaalta on ehkä ollut myös muuta mietittävää, vaikka kilometripohjainen verotus (jota ei nyt tule).

Edelleen kun luvuista jätetään ulos ammattiautoilijat ja esimerkiksi kuljetusliikenne, autoilun hinta on edelleen keskiluokkaiselle yksityisautoilijalle siedettävä. Polttoaineverojen korotukset ovat vieneet tavallisilta autoilijoilta vajaata satasta tai paria lompakosta, ja raakaöljyn hinnan heilahtelu on välillä häivyttänyt veronkorotusten merkityksen tavalliselta polttoainepumpulla norkoilijalta kokonaan.

Autoiluun suhtaudutaan välttämättömänä pahana. Se maksaa sen, minkä maksaa, eikä kukaan kuvittele autoilulla rikastuvansa. Näyttävä autokaan ei ole suurelle osalle suomalaisista minkäänlainen arvo sinänsä.

Välillä olen huomaavinani omassa ympäristössäni myös sellaisen ajatuksen, että autoilusta on helppoa säästää. Toisin sanoen monella tuntuu olevan ajatus, että merkittävä osa omasta autoilusta on turhaa. Likolammelle pääsisi edelleen polkupyörällä, se olisi jopa järkevämpää ja hyödyllisempää. Samoin kioskille, peliin, treeneihin, töihin ja niin edelleen. Ja jos ei pyörällä, niin julkisilla.

Auto helpottaa arkea paljon ja on muuttanut tapaa, jolla elämme, mutta vähän vähemmälläkin tulisi mukavasti toimeen. Auto on monelle vähän sellaista ylellisyyttä, josta tarvittaessa voi tinkiä. Jotain, mistä säästettiin vielä muutama vuosikymmen sitten, mutta nyt ei ole niin tarkkaa.

Monelle auto on tietysti välttämätön. Asun itse maalla, tiedän ja tunnen auton merkityksen. Mutta metka juttu: minusta näyttää siltä, että naapurustossani maalla ajetaan enemmän muutaman kilometrin matkoja pyörällä kuin kaveripiirissäni kaupungissa. Ihan niin kuin koskaan ei olisi opittu ajamaan autolla uimarannalle.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut