Pääkirjoitus Työvoimapula varjostaa talouskasvua

Valtiovarainministeri Annika Saarikko (kesk.) saattoi torstaina esitellä ensimmäistä hänen johdollaan valmisteltua valtion budjettia selvästi valoisammissa merkeissä kuin hänen edeltäjänsä Matti Vanhanen (kesk.) vuosi sitten. Koronan synkentämät talousnäkymät ovat Saarikon sanoin muuttuneet poutasääksi. Siten on koittanut sopiva aika uudistuksille, jotka vahvistavat julkista taloutta pitkäjänteisesti myös meneillään olevan ja ehkä lyhyeksi jäävän kasvupyrähdyksen jälkeen.

Korona pakotti Suomenkin ottamaan ennätyksellisen paljon velkaa talouden pyörien pitämiseksi liikkeessä. Tässä onnistuttiin hyvin. Pandemian vaikeimman vaiheen väistyttyä on yhtä välttämätöntä, että velkaantumista aletaan jarruttaa. Talous on nyt maailmanlaajuisesti niin vahvassa kasvussa, että enempi elvytys muistuttaisi jo bensiinin heittämistä liekkeihin.

Suunta on oikea, sillä valtion velanotto vähenee budjettiesityksen mukaan ensi vuonna niin paljon, että alijäämä kutistuu jo alle seitsemän miljardin euron. Jatkossa tavoitteen tulee silti olla paljon kunnianhimoisempi, sillä nyt ollaan vasta palaamassa 2010-luvun alun lukuihin, jotka toistuessaan liian kauan olisivat tälläkin vuosikymmenellä sietämättömän suuria.

Valtiovarainministeriön budjettiehdotus on 6,7 miljardia alijäämäinen, mutta luvut tarkentuvat vielä

Yhdeksi budjettiesityksensä painopisteeksi Saarikko nosti yrityksiä kautta maan vaivaavan työvoimapulan helpottamisen. Hyvät neuvot ovat kalliit, sillä ongelma voi pahimmillaan pysäyttää koko lupaavan alkuun päässeen kasvun.

Hallitus kokoontuu syyskuun alussa omaan budjettiriiheensä, ja siihen mennessä Saarikko on pyytänyt virkamiehiä etsimään täsmätoimia osaavan työvoiman löytämiseksi yritysten tarpeisiin. Lisäksi Saarikko edellyttää riihestä ensimmäisiä käytännön ratkaisuja julkista taloutta vahvistavista 110 miljoonan euron työllisyystoimista, joihin hallitus sitoutui jo keväällä.

Saarikko ei vielä ottanut kantaa yksityiskohtiin, vaan tyytyi puhumaan yleisellä tasolla tarpeesta lisätä työvoiman alueellista liikkuvuutta ja työperäistä maahanmuuttoa sekä parantaa työn vastaanottamisen kannattavuutta.

Mitä viimeksi mainittuun tulee, yksi tehokas keino on jo aikapäivä sitten ollut tiedossa. Se on ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastaminen, jonka työllisyysvaikutus olisi valtiovarainministeriön laskelmien mukaan tuntuvimmasta päästä. Kaikille hallituspuolueille tämä konsti ei ole kelvannut, mutta yritysten vaikeutuva työvoimapula on julkisellekin taloudelle nyt niin vakava uhka, että sen torjumiseksi myös kitkerältä maistuvat lääkkeet ovat välttämättömiä.