Lukijalta | Metsänomistajia maalitetaan hakkuista

Mielipidekirjoituksessaan Jari Laine (ESS 8.8.) hyökkää avohakkuita ja toimittaja Ari Helmisen kirjoitusta (ESS 1.8.) vastaan.

Kohta 70 vuotta metsissä samoilleena luonnon ystävänä ja pienen metsätilan omistajana en voi hyväksyä sitä, että puhutaan ”avohakkuista” ikään kuin olisi kyse satojen hehtaarien lopullisesta tuhosta.

Pitäisi ymmärtää, että parjattu avohakkuu on vain yksi hoitomuoto muiden rinnalla. Käytännössä avohakkuu tarkoittaa pienen metsän osan eli ”kuvion” uudistamista. Suomen metsät eivät kuitenkaan ikinä ole yhtä aikaa hakattuina, vaan eri-ikäisiä metsiä löytyy joka kinkeripiiristä.

Lajisto kyllä siirtyy päätehakkuukuviolta jollekin toiselle metsälohkolle, missä se voi metsänomistajan puolesta elää rauhassa kymmeniä vuosia. Tämä koskee myös esimerkiksi marjoja ja sieniä, joiden kasvupaikat muuttuvat eri paikkoihin.

Marjapaikathan vaihtelevat vuosittain muutenkin. Vastaavasti Laineen mainitsema ”paahteinen aukio” on tärkeä elinympäristö monille lajeille, jotka eivät menesty pimeissä ryteiköissä.

Jossakin vaiheessa uudistaminen on välttämätön toimenpide. Vanha metsä ei ole hiilinielu. Se on kasvun pysähtymisen ja lahoamisen takia muuttunut päästölähteeksi. Uudistus tarkoittaa uuden puuston kasvattamista elinvoimaisilla ja myös lämpenevään ilmastoon sopeutuvilla taimilla.

Uudistus tarkoittaa uuden puuston kasvattamista.

Eräällä metsätilalla suoritettiin päätehakkuu ja kuusentaimien istutus vuonna 2008. Nyt siellä kasvaa jo kuitupuun mitoissa olevaa puuta. Istutettujen kuusten lisäksi maasta työntyy kilvan mm. mäntyä, koivua ja pihlajaa. Niin hömö- kuin töyhtötiaiset tulevat tirskuttelemaan taukopaikalle, ja ilmassa kaikuu lukemattomien muiden lintujen ääniä.

Elämä ei todellakaan ole hävinnyt.

Jatkuva kasvatus ei ole mitenkään ongelmaton menetelmä. Yläharvennus tarkoittaa parhaiden puiden poistoa – toisin sanoen puiden kitukasvuisuuden suosimista, mikä ajan oloon johtaa puuston elinvoimaisuuden heikentymiseen.

Tämä tarkoittaisi sitä, että metsän hiilensidontakyky alenisi. Mistä korvaavat hiilinielut otettaisiin?

Suomen puulajeista vain kuusen taimet menestyvät isompien puiden varjossa. Siten jatkuva kasvatus ainoana metsänhoitotapana johtaisi ennen pitkää siihen, että ainoa puulaji yhä kituliaammissa metsissämme olisi kuusi.

Lisäksi jatkuva kasvatus tarkoittaa useampia hakkuukäyntejä metsässä. Koska jatkuvassa kasvatuksessa poistetaan suurimmat puut, työssä tarvittaisiin välttämättä raskaita koneita.

Tämä tarkoittaisi juuristo- ja runkovaurioiden suurta todennäköisyyttä pystyyn jääville puille, mistä puolestaan olisi seurauksena alttius sieni- ja hyönteistuhoille. Kokonaan toinen asia on se, onko poimintahakkuu lainkaan kannattavaa.

Etusivulla nyt

Luetuimmat

Mistä tänään puhutaan?

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä arkisin ja viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut