Lukijalta: Karjalan kulttuurista ja kielestä

Kari Jakonen

Sunnuntaisuomalaisen haastattelussa (ESS 8.8.) oli mielenkiintoinen juttu nuoresta tutkijasta, joka perehdyttyään vanhempiensa ja sukunsa karjalaiseen taustaan, koki olevansa karjalainen, ei suomalainen.

Haastattelussa korostettiin Karjalan kielen merkityksestä. Sitä pidetäänkin nykyisin omana kielenä eikä yhtenä Suomen kielen murteena, joita on nykyisin Pohjois- ja Etelä-Karjalan alueella puhuttu murre ja luovutetulla alueella puhuttu kieli (mie ja sie -murre).

Karjalan kieltä puhutaan vielä myös Venäjällä vanhoilla karjalaisten asuinalueilla kuten Tverissä.

Myös kulttuurista puhuttiin ikään kuin karjalainen kulttuuri olisi yhtenäinen kokonaisuus.

Karjalan tuhatvuotinen historia on vaikuttanut monella tavalla Karjalan väestön, Ruotsin ja Suomen valtioiden kehitykseen. Karjala on ollut lännen ja idän taistelujen näyttämö.

Ymmärtääkseen nykyistä Karjalaa ja sen kulttuuria on tunnettava jonkun verran tätä historiaa.

Karjalan kielen puhujia ja harrastajia on van pieni vähemmistö.

Karjalasta voidaan erottaa neljä historiallista ja nykyistä aluetta, Karjalankannas ja Laatokan Karjala sekä Aunuksen Karjala ja Vienan Karjala, jotka ovat aina kuuluneet Venäjään.

Tunnettu ensimmäinen ikuinen rauha tehtiin Ruotsin ja Novgorodin välille 1323, jolloin raja vedettiin Karjalankannakselta poikki silloin Ruotsiin kuuluvan Suomen alueen Pohjanlahteen lähelle Oulun seutua.

Muualla rajaa ei tunnettu eikä vartioitu kuin Kannaksella. Siksi vuosisatojen aikana asutus levisi vähitellen itään.

Rajan lännen puolella Karjalankannaksella asui katoliseen kulttuuriin kuuluvia karjalaisia ja idän puolella ortodoksiseen kulttuuriin kuuluvia karjalaisia.

Ruotsi valloitti 1600-luvun alkupuolella koko Käkisalmen läänin (Laatokan Karjalan alueen) ja Inkerinmaan.

Ruotsi hallitsi silloin suurvaltana koko Suomen lahden ympäristöä molemmilla rannoilla. Suurvalta-asema kesti 1700-luvun alkupuolelle, jolloin valtakunnan kutistuminen lännen suuntaan alkoi päättyen 1809, jolloin Suomi liitettiin kokonaan suurruhtinaskuntana Venäjään.

Ruotsin kruunu muutti katolisen uskonnon 1500-luvulla luterilaiseen. Käkisalmen läänin alue oli ennen valloitusta Novgorodin, myöhemmin Venäjän aluetta, jossa pääuskonto oli ortodoksinen ja asukkaat puhuivat karjalan kieltä.

Valloitetun alueen asukkaat eivät sopeutuneet uuden hallinnon ja kulttuurin alle. Asukkaista iso osa lähti Venäjälle Tverin alueelle, jonne näille karjalaisille muodostui uusi asuinalue. Kruunu houkutteli erilaisilla helpotuksilla ja kannustimilla valloitetuille alueille uusia asukkaita rajan lännen puolelta.

Uusi väestö oli luterilaista Savon alueelta ja erityisesti rajapitäjästä Jääskestä. Omien vanhempieni juuret löytyvät näistä 1600-luvulla Hiitolan ja Kurkijoen pitäjiin muuttaneista asukkaista.

Sodan jälkeen evakkona siirtyi Suomen puolelle luovutetuilta alueilta n. 400 000 asukasta, joista osa oli näitä Laatokan Karjalan pohjoisosan ortodoksipitäjistä, mm. Suistamosta siirtyneitä, jotka osasivat vielä karjalan kieltä.

Pääosa evakoista oli kuitenkin mie ja sie -murteen haastajia. Toisen ja kolmannen polven karjalaisten jälkeläisten puhekieli on syntymäpaikkakuntien murre eri puolilta Suomea.

Myöskin Karjalan asiat ovat olleet sodan jälkeen esillä välillä enemmän tai vähemmän. Edelleen täällä toimii aktiivisia karjalaisia pitäjäseuroja keskusliittona Karjalan Liitto (www.karjalanliitto.fi), joissa ylläpidetään karjalaista kulttuuria.

On hyvä asia, että nuoresta polvesta löytyy aktivismia karjalan kielen puolesta muistaen kuitenkin, että kielen puhujia ja harrastajia on van pieni vähemmistö.

Myöskin karjalainen kulttuuri on monimuotoista, ei pelkästään Suistamon alueen ja sen lähipitäjien ortodoksitaustainen kulttuuri.

Itse pidän itseäni suomalaisena, joka on kiinnostunut Karjalan kulttuurin ylläpitämisestä ja kehittämisestä sekä yhteyksistä nykyisen Karjalan alueeseen, joihin on voinut tehdä kotiseutumatkoja melkein 30 vuotta.

Jos on kiinnostunut nykyisestä Karjalasta ja sen historiasta, voin suositella toimittaja Arvo Tuomisen kirjaa ”Karjala. Koko tarina” (Readme.fi).

Kirjoittaja on evakkojen jälkeläinen

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut