Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Mervi Pasasen Esalainen Tyhmää että pilattiin varrella virran

Radiossa on menossa kiva kesäsarja, jossa kutsuvieraat juttelevat ja soittavat valitsemaansa musiikkia.

Ajelin yhtenä aamuna aikaisin Turkuun ja kuuntelin ensin Tarja Halosen ja sitten Pate Mustajärven tarinat ja biisivalinnat. Se linkosi minut ajassa 49 vuotta taaksepäin.

Ensimmäisen luokan ensimmäisenä päivänä Orimattilassa aikana ennen peruskoulua tapasin tytön nimeltä Minna. Meistä tuli kaverit ja olemme sitä edelleen.

Meillä oli tapana mennä Minnan kotiin koulun jälkeen ja kuunnella musiikkia. Ostimme omenasiideriä – siihen aikaan siinä ei ollut alkoholia– ja sitruunamuffinsseja ja soitimme levyjä.

Opimme ulkoa Kirkan biisin Varrella virran. Esitimme sitä välitunnilla pikkukoulun pihamaalla muille lapsille.

Tarja Halonen oli valinnut listalleen tuon kappaleen. Aina, kun kuulen Varrella virran, ajattelen Minnaa ja kesäistä päivää koulun pihassa. Niin nytkin.

Sitten tajusin. Me olemme muuttuneet, mutta se mistä laulu kertoo, ei ole muuttunut.

”On tyhmää että lähdettiin, varrelle virran /

Siellä puutkin kellastuu, ja nyt on vasta heinäkuu.”

Viisi vuosikymmentä, eikä ihmiskunta ole oppinut mitään.

Takana on yksi kuumimmista kesistä mittaushistorian aikana. Vilja on keltaista heinäkuussa. Nurmikko palanut karrelle. Puut kellastuvat kuivuuttaan. Kirvat ovat vallanneet kotipihan humalan ja omenapuut.

Kun meillä läkähdytään kuumuuteen ja kuivuuteen, kyselen saksalaisilta tutuilta onko tulva saavuttanut heidät. Tai seuraan netistä, ketkä amerikkalaiset kaverit ovat maastopalojen takia evakossa tai menettäneet kotinsa.

Olen niitä, joiden pitää pyytää anteeksi huomisen lapsilta.

Meillä oli aikaa muuttaa asioita.

Kirkan laulussa syyllinen on tehdas. Varrella virran löytyi kuolleita kaloja, majavan pääkallo, sorsa ei ehtinyt pesästään.

Vesien puhdistamiseen on kiinnitetty huomioita eikä teollisuuden jätevesiä lasketa enää likaojan juoksuun, kuten Lievestuoreen Liisan aikana. Irwinin biisissä sellutehtaan viemärin lemu tarkoitti työtä eli palkkaa.

Viisi vuosikymmentä sitten emme ymmärtäneet, mistä laulut kertoivat, mutta muistan, kun näin uutiskuvan siitä tehtaan likaojasta. Se järkytti minua.

Radion äärellä tajusin, että emme ole oppineet mitään viidessä vuosikymmenessä. Yhä tuhoamme omaa elinympäristöämme rahan tai elämän helppouden takia.

Minäkin tein sitä ajellessani yksin sen sijaan että olisin käyttänyt julkisia kulkuneuvoja. Ohjelmaa kuuntelin mobiililaitteella, joka ei toimisi ilman ympäristöä tuhoavaa kaivosteollisuutta.

Olen niitä, joiden pitää pyytää anteeksi huomisen lapsilta.

Jos Varrella virran ei nappaa, Haloo Helsingillä on Lady Domina. Tarttuva kertosäe, mutta oletko koskaan kuunnellut sanoja?

”Ahkerina kuin pienet muurahaiset

Me maailmaa tuhotaan

Jos joku meiltä jotain ottaa pois

Nyrkit pystyssä uhotaan”

Ehkä jossain ekan luokan ekana päivänä tavanneet laulavat kavereilleen ja oikeasti tekevät jotain, että laulujen sanat muuttuisivat.

Tämäkin piti kokeilla – nyt tiedän, miksi lasihelmi oli viikingin aarre

Koiranpennut ovat söpöjä mutta kamalia – älä ota, ellet voi olla koirallesi kunniaksi