Minttu Kokon esalainen: Liikenneopettajat, vähän empatiaa, kiitos!

Minttu Kokko

Minun alallani useimmissa työpaikoissa työnhakijoilta vaaditaan B-ajokorttia. Se tarkoittaa sitä, että ensimmäisenä opiskeluvuotenaan vielä ajokortittomat journalistiikan opiskelijat ryntäävät joukolla autokouluihin saadakseen henkilöauton ajokortin ennen kuin hakeutuvat kesätöihin toimituksiin ympäri Suomen maakuntia.

Se tarkoittaa myös sitä, että olen kuullut toimittajakollegoiltani monenlaisia tarinoita tuskaisista autokoulukokemuksista. Kyse ei ole vain yhdestä, kahdesta ihmisestä, vaan vastaavia kokemuksia on ollut kaikilla, joiden kanssa olen aiheesta puhunut. Käymieni keskusteluiden perusteella ei uskoisi, että liikenneopettajien koulutukseen kuuluu minkäänlaisia pedagogiikan opintoja.

Kuulemani mukaan monet ajo-opettajat eivät osaa huomioida tarpeeksi sitä, etteivät kaikki ole auton ratissa luonnonlahjakkuuksia. Kun oppilas ei opi näennäisesti yksinkertaista asiaa odotetussa aikataulussa, opettaja ei vaivaudu peittämään turhautumistaan. Itsekin muistan saaneeni osakseni useita ivallisia naurahduksia opettajien suunnalta, kun kyselin ajotunnilla ”tyhmiä” kysymyksiä.

Autolla ajaminen on multitaskaamista, jonka hallitseminen vaatii eritasoiset motoriset taidot omaavilta ihmisiltä eri määrän harjoittelua. Aivan kuten jotkut kykenevät soittamaan rumpuja taiturimaisesti jo ensi yrittämällä, toiset, kuten minä, eivät opi paukuttamaan edes peruskomppia sitten millään. Väittäisin, että auton kytkimen käytön, vaihdekepin ja liikennesääntöjen samanaikaisen hallitsemisen oppiminen vei minulta keskimääräistä enemmän aikaa, ja häpesin sitä, paljon.

Myös liikenneopettajien törkykommentit ovat aivan liian monille oppilaille arkipäivää. Epäkunnioittavan kohtelun ei tulisi koskaan kuulua opetustilanteeseen: ei varsinkaan opettajalta oppilaan suuntaan. Muutamia esimerkkejä mainitakseni: minulle autokoulun opettaja tokaisi autokoulun toista vaihetta suorittaessani ja pienen virheen (vaihdoin autiolla tiellä kaistaa väärin) ajotunnilla tehtyäni, että ”Ottaisin sulta kortin pois, jos pystyisin”. Kirkkaasti läpäistyn inssin jälkeen opettaja lyttäsi kaverini itsetuntoa sanomalla: ”Enpä olisi uskonut, että se menee läpi”. Serkkuni puolestaan kertoi, että hänen ajo-opettajansa alkoi puhua hänelle, 18-vuotiaalle nuorelle naiselle, kunnioittavasti vasta, kun hän vastasi opettajan törkeyksiin samalla mitalla.

Ajo-opetus on oppilaalle herkkää aikaa, ja etenkin isommat virheet saattavat traumatisoida kuskikokelaan pitkäksi aikaa. Eräs ystäväni ajoi väsyneenä bussin kylkeen inssissä, eikä ole sen jälkeen uskaltanut palata autokoulun penkille. Itsekin inssin vasta kolmannella kerralla läpäisseenä ymmärrän häntä paremmin kuin hyvin. Kahden inssinöyryytyksen jälkeen olisi tehnyt mieli lopettaa autokoulu seinään, mutta onneksi perheeni pakotti minut käymään sen loppuun. Sen ansiosta voin nyt tehdä töitä paikoissa, joissa ajokortti on vaatimus.

Siispä pyytäisin tätä lukevilta liikenneopettajilta, inssitädeiltä ja -sediltä yhtä asiaa. Kohdatkaa aloittelevat kuskit empaattisesti, kiitos!

Sydämessäni nytkähti, kun Ilosaarirock peruttiin

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut