Anna-Tuulia Hautalan Esalainen: On hankalaa olla liian vanha ja nuori yhtä aikaa

Anna-Tuulia Hautala

Ihmisen elämä on yhtä ikäkriisiä. Jo lapsena alkaa odottaa, että olisi tarpeeksi vanha, jotta aikuiset ottaisivat sanomiset vakavasti. Täysi-ikäistymisen kynnyksellä viimeiset lapsuusvuodet tuntuvat loputtoman pitkiltä.

Nuorta aikuista kukaan ei ota tosissaan. Sitten kun elämänkokemusta alkaa vihdoin kertyä, paikatkin alkavat jumittaa ja mieli lipuu toivomaan, että olisi hieman nuorempi.

Näin on ollut minunkin kohdallani. Olen aina joko liian nuori tai vanha tietämään mistään mitään. Onhan tämä myös aika herkkua, kun on yhtä aikaa sekä ryppyjä että finnejä.

Naistenlehtien perusteella olen täysin menetetty tapaus. En muistanut kolmekymppisenä päivittää vaatekaappiani jakkupukuihin ja suoriin housuihin, vaan sieltä löytyy edelleen bändipaitoja ja lyhyitä hameita.

Käytän lohikäärmesormusta ja pääkallokoruja arvokkaiden kultaketjujen sijaan. Olenpa vielä ottanut tatuoinnin enkä yhtään kyllä ajatellut, miltä se näyttää 50 vuoden päästä.

Hiukseni taas ovat ehdottomasti liian räikeät aikuiselle naiselle. Viimeistään nelikymppisenä olisi hyvä juosta kampaajalle, leikkauttaa tukka ja värjätä se mahdollisimman huomaamattomasti.

Taidan luottaa Aira Samuliniin. Jos hän voi 94-vuotiaana rokata punaista tukkaa, ei minulla ole mitään hätää.

Nuori nainen ja työelämä on tulenarka yhdistelmä. Työnantajilla on tapana katsoa karsaasti naisia, koska he kuitenkin heittäytyvät saman tien pitkille äitiyslomille palkkaamisen jälkeen.

Mutta mitäs sitten, kun lapset eivät kuulu suunnitelmiin? Silloin vasta saakin kuulla, että on aivan liian nuori tekemään noin valtavia päätöksiä. Samaan aikaan kannustetaan hankkimaan lapsia mahdollisimman nuorena, mutta ei kuitenkaan liian nuorena, ettei joudu teiniäidin kastiin.

Myös Suomen lainsäädännön silmissä aikuinen on vasta 30-vuotiaana täysin kykeneväinen päättämään omista asioistaan. Senkin jälkeen voi tietty muistutella, että kyllähän se mieli vielä muuttuu.

Onko se muuttunut teillä, jotka saitte lapsenne jo nuorina tai edes aikuisina?

Tunnustetaan silti: hihkuin ilosta, kun keväällä näin tutkimuksen, joka luokitteli vielä minutkin nuorten aikuisten joukkoon.

Toisaalta olen nyt juuri sopivan ikäinen. Enää en lupaudu mukaan tapahtumiin tai tehtäviin, joista en oikeasti ole innostunut. Iän tuoma kokemus on vahvistanut omia mielipiteitä, joten tiedän, mistä tykkään ja mistä en.

Olen riittävän vanha, jotta olen tutustunut sopivan hedelmällisessä vaiheessa nuoruutta tietokoneisiin. Uusien ohjelmien ja laitteiden käyttäminen ei vaadi suurta opettelua.

Voin huoletta tarttua vapaa-ajallani pelikonsoliin, vaikka se vanhempien ihmisten mielestä onkin täyttä ajanhukkaa. Voin nauraa olevani liian vanha Instagramin käyttämiseen ja jatkaa muumioitumista Facebookin järjettömien keskusteluryhmien parissa.

Iltaisin tartun aina painettuun kirjaan enkä suin surminkaan ole valmis siirtymään ääni- tai e-kirjoihin. Joka paikkaa ei kolota, vaikka olenkin saanut nauttia viime vuosina uusista tuntemuksista, kuten polvikivusta. Monien silmissä taas olen ikuisesti teini, koska en ole tähän päivään mennessä oppinut aamuvirkuksi.

Tunnustetaan silti: hihkuin ilosta, kun keväällä näin tutkimuksen, joka luokitteli vielä minutkin nuorten aikuisten joukkoon. Kyllä tällä tiedolla jaksaa odotella lähestyvää keski-ikää.

Suomalaisten luontosuhde on todellakin erityinen

Miksei kissoista välitetä vieläkään tarpeeksi?

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut