Lukijalta: Luontoystävällinen piha haastaa tottumukset

Iris Saloranta

Ajateltavaa lukijoilleen antoi filosofian tohtori ja kirjailija Tiina Raevaara. Hänen kolumninsa Suomen Kuvalehdessä oli 16.7. sekä viisas, hauska että herättävä.

Vauhdikkaasti ja varmasti hymy suupielessä hän kirjoitti suunnitelmastaan pystyttää pihansa laidalle ilmoitustaulun, jossa kertoisi ohikulkijoille: Tämä luontoystävällinen piha on osa Pelasta pörriäinen! -kampanjaa. Älä sinäkään leikkaa nurmikoitasi!

Luonnon puolesta leikkimielellä kirjoitetussa rajussa ja ylitseampuvassa puheenvuorossa on enemmän tarpeellista, varteenotettavaa viestiä meille, kuin hevillä suostumme myöntämään. Hyvin hoidetut ja kauniit pihamme ovat meille arvokkaita ja iloa tuottavia.

Ruohonleikkuu ja kastelu kuuluvat kesään. Ei niiden tarpeellisuutta ja yleisen kauneusihanteen normeja kukaan viisas ihminen kyseenalaista. Onpa outo kolumni? Otsikko Avaruusolento ihmettelisi nurmikkoasi houkuttelee lukemaan.

Säännöllinen leikkaaminen kuuluu jokaisen vastuuntuntoisen pihanurmikon omistajan kesään. Eivät mitkään Pelasta pörriäinen -kampanjat tätä normia horjuta.

Puhukoot luontoarvoja esiin nostavat viherpiipertäjät mitä tahansa. Kyllä jokainen näkee, miten siisti on ajettu pihanurmi? Kyllä siinä kalpenee leikkaamaton ja hoitamaton, villinä voikukkineen, kissankelloineen ja leinikkeineen rehottava naapurin tontti.

Salaisessa mielessämme me monet olemme kyseenalaistaneet pihanurmikkomme mielikuvituksettoman tasaisuuden.

Selitystä poikkeavalle ratkaisulle etsitään: Ilmeisesti vanhusraukka ei jaksa huolehtia leikkuusta, vaikka näkyy itseohjautuvan vempeleen omistavankin.

Tiina Raevaara herättää kolumnillaan ajattelemaan luonnon monimuotoisuuden kaventumista ja niitä monia syitä, joiden vuoksi etenevä luontokato huolestuttaa meitä monia. Salaisessa mielessämme me monet olemme kyseenalaistaneet pihanurmikkomme siistin ja mielikuvituksettoman tasaisuuden ja lajiköyhyyden?

Raevaaran teksti pysähdytti ajattelemaan ja kyseenalaistamaan, paitsi kauneusarvoja, myös luonnon monimuotoisuuden ja eri lajien säilyttämisen merkitystä tuleville sukupolville. Epäilys alkaa kalvaa mieltä.

Yhä vähäisemmäksi käyvässä luonnonvaraisessa ympäristössä tuntuu rentoutuminen helpommalta. On katseelle enemmän etsittävää, ihmeteltävää ja ihailtavaa.

Oman pihamaani hoitamaton osa kutsuu minua usein tarkasteleman ja ihmettelemään. Menenpä joskus varmistamaankin, muistinko oikein tuon pihamaalleni ilmestyneen uuden kauniin kukan nimen.

Rannoilla kukkiva keltakurjenmiekka, Iris pseudacorus aloittaa kohta kukintansa.

Kirjoittaja on sosiaalikasvattaja ja luontoaktivisti.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut