Kaikki sen näkevät, kokevat ja ymmärtävät, että meno tuolla Ankkurin rantabulevardilla on hengenvaarallista. Siellä liikkuu sähköpotkulautoja vauhdilla ja kukin ohjastaja omaa temppuosaamista esitellen.
Lauta on tarkoitettu yhdelle, mutta enimmäkseen ajellaan kahdestaan, mutta sekin on jo aloittelevien lautailijoiden temppu. Nyttemmin on siirrytty ajelemaan kolmisin ja minä kovasti ihmettelen, jos ei siihen riemuun vielä neljäskin kohta mahtuisi.
Noin kun huristelet siitä lasten uimarannan ohi, niin henkeään pidätellen sitä ulkopuolinen katselee.
Entäpä sitten sähköinen läskipyörä, jossa on painoa ja nopeutta mopedin verran. Kuinka ihmeessä sillä on lupa liikkua jalankulkijoiden seassa, puhumattakaan niistä kaikista muista menopeleistä, joita siellä vapaasti liikkuu.
Kenen päättämättömyyttä on kiittäminen, kun se ensimmäinen paha onnettomuus sattuu? Vasta sittenkö on aika toimia? Eikö asialle todellakaan voi tehdä mitään, ja jos ei voi, miksi ei?
Ylimielisestä suhtautumisesta omaan turvallisuuteen koituu seurauksia vain itselle, mutta kanssakulkijoiden turvallisuuden halveksunta on anteeksiantamatonta ja seuraukset voivat olla elinikäiset, jos sitä ei tule ajoissa ajatelleeksi, olipa kypärä päässä tai ei.
Kirjoittaja on lahtelainen jalankulkija.