Lukijalta: Pohjoismaissa metsänhoito ja monimuotoisuus ovat paremmalla tolalla kuin kilpailijamaissa – kannattaako omaa oksaa katkaista?

Esko Passila

Suomen metsät kuuluvat Suomelle, joten näpit irti! Metsät Suomeen alkoivat syntyä Kölivuoriston jääkauden päätyttyä. Samoihin aikoihin alkoi metsä kasvaa myös Euroopan jään peittämillä alueilla.

Eri valtioiden metsästrategiat ovat ainakin keskiajalta lähtien poikenneet toisistaan. Syitä tähän on useita, kuten esimerkiksi puuston laatu.

Suomen metsiä alettiin hyödyntää joskus 1500-luvun tienoilla, kun puusta alettiin kuivatislaamalla tuottaa tervaa. Samaan aikaan muualla Euroopassa metsää kaadettiin melko holtittomasti ja puutavara käytettiin kauppa- ja sotalaivojen rakentamiseen. Kulutus olikin valtava, koska sodat ja merirosvot pitivät huolen kysynnän kasvusta.

Suomi oli tässä yhtälössä suurin tervan toimittaja. Historioitsija väittävätkin, että suurin osa eurooppalaisista laivoista oli tervattu suomalaisella tervalla. Silloin oltiin Ruotsin siirtomaa, joten Ruotsi peri kovat tullit tervan viennistä. Tullina toimi silloinen Tukholman kauppakomppania.

Tervakauppa oli merkittävää Suomelle useiden satojen vuosien ajan ja se loppui, kun teräksestä valmistetut laivat alkoivat valloittaa markkinoita. Tervarahoja oli kuitenkin alettu investoida sahatavaran tuotantoon emämaa Ruotsin mallin mukaan.

Markkinat olivatkin hyvät, koska esimerkiksi Englannissa metsät oli hakattu laivoiksi, joita sitten käytettiin muodostamaan Yhdistyneet Kuningaskunnat.

Jos EU haluaa päsmäröidä Suomen metsien kanssa, on olemassa vanha liike-elämän totuus: tilaaja maksaa.

Eri maiden kauppakomppaniat puolestaan tarvitsivat yhä enemmän kauppalaivoja Aasian herkkujen, etenkin teen, tuontiin. Toimitukset olivat kuitenkin kausiluontoisia ja kauppaehto oli FOW (First Open Water). Tähänkö EU pyrkii nytkin?

EU:lla on siis peiliin katsomisen paikka yrittäessään määräillä, kuinka Pohjoismaissa metsiä hoidetaan. Olisiko syytä kuulla myös ammattilaisten EU:n maahantuojien mielipiteitä asiasta?

EU:n vaihtoehtoina ovat mekaanisen puuntuotteille Venäjä ja Kanada. Näihin maihin ei kuitenkaan pystytä vaikuttamaan EU:n päätöksillä, paitsi tulleilla. Nämä vaihtoehdot merkitsevät kuitenkin sitä, että puutuotteiden hinnat EU:n alueella kallistuvat merkittävästi, joten kuluttajat varmasti kiittelevät vuolaasti.

Jos EU haluaa päsmäröidä Suomen metsien kanssa, on olemassa vanha liike-elämän totuus: tilaaja maksaa.

Pohjoismaissa metsänhoito ja monimuotoisuus ovat kuitenkin paremmalla tolalla kuin kilpailijamaissa, joten kannattaako sitä omaa oksaa katkaista?

Aukkohakkuista voidaan olla montaa mieltä. Idea tuotiin aikoinaan Ruotsista Suomeen. Molemmissa maissa sitä alettiin käyttää pohjoisen tuntureilla, joissa kokeilu epäonnistui täydellisesti, koska istutukset eivät onnistuneet.

Etelämpänä tilanne on toinen, koska täällä on istutukset luovat uutta puustoa. Lahdessa tosin kaupunki ei aukkojaan istuta?

Kirjoittaja on lahtelainen tietokirjailija.

Kommentoi