Minttu Kokon Esalainen: Sydämessäni nytkähti, kun Ilosaarirock peruttiin

Minttu Kokko

Jos eläisimme normaalia vuotta ilman globaalia pandemiaa riesanamme, tulevana viikonloppuna tanssimisesta, päihtymyksestä ja ihmismassan keskellä hyppimisestä hikisen kehoni lävistäisi basson jytke aurinkoisella Joensuun Laulurinteellä, kun reivaisin menemään suosikkifestivaaleillani Ilosaarirockissa.

Sydämessäni nytkähti, kun Ilosaarirock peruttiin tänä keväänä jo toistamiseen. Olin seurannut tapahtuman artistipaljastuksia koko talven ajan innosta hyppien – toivoin näkeväni kesällä ensimmäistä kertaa livenä ainakin Behmin, Erika Vikmanin ja Liam Gallagherin! Koronatilanne ei kuitenkaan rauhoittunut tarpeeksi, joten lopulta jouduin raskain sydämin myöntämään itselleni, etten tule näkemään kolmikosta ketään festivaalilavalla ainakaan vielä. Miten ihanaa olisikaan ollut kuulla koko Laulurinteen raikaavan kuorossa Cicciolinaa tai Erikan ja Arttu Wiskarin yhteistä vuoden kesäkumibiisiä Tääl on niin kuumaa.

Ilosaarirockissa käyminen on ehtinyt muodostunut itselleni jokakesäiseksi perinteeksi, jonka pandemia ikävästi rikkoi. Rikkoi se muutakin: oikeastaan koko vauhdikkaan opiskelijaelämäni perustukset menivät säpäleiksi. Poikkeustilassa eläminen ja sen myötä oman kodin seinien sisälle typistynyt arki on tuntunut minusta juoksuhiekassa tarpomiselta, ja etenkin livemusiikkitapahtumien estyminen ja elokuvateattereiden sulkeminen ovat koetelleet kultturellia sydäntäni. Voin vain kuvitella, miltä kulunut vuosi on tuntunut heistä, jotka tienaavat elantonsa taiteella.

Valoa alkaa kuitenkin vihdoin näkyä koronapandemian loputtoman tuntuisen tunnelin päässä, ja perinteiden jatkumiseen voi alkaa suhtautua jo ujon toiveikkaasti. Perinteiset yleisö-on-kuin-sillit-purkissa-livekeikat ovat olleet säpissä jo yli vuoden päivät, mutta ulkotiloissa turvavälein ja pöydistä istualtaan käsin voi tämän kesän aikana päästä kuuntelemaan esimerkiksi Suomen tämänvuotista euroviisuedustajaa Blind Channelia Helsingin Allas Sea Poolilla. Yleisömäärältään normaalia pienemmäksi rajattu keikka on tosin jo loppuunmyyty, joten olen pahoillani, jos kuulit siitä vasta nyt.

Kulttuuri- ja tapahtuma-ala on kokenut kovia koronaryöpytyksessä, ja alalla räpiköivien toimijoiden mitta alkaa pikkuhiljaa olla jo täynnä, kuten kulttuurialan kesäkuisesta mielenosoituksesta saattoi huomata. Ymmärrän mielenosoittajia paremmin kuin hyvin, sillä myös oma mittani tätä maailmantilannetta kohtaan on erittäin täynnä. Onneksi pian meistä jokaisella on mahdollisuus olla mukana elvyttämässä kuihtuvaa tapahtuma-alaa. Suurin vastuu alan pelastumisesta on päättäjillä, mutta tärkeää olisi saada myös kuluttajat osallistumaan tapahtumiin jälleen heti, kun se on turvallista.

Tulevana kesänä kuka tahansa voi tukea festivaaleja osallistumalla esimerkiksi Soundfestiin Lahdessa, Pori Jazziin Porissa, Qstockiin Oulussa, Bättre Folkiin Hailuodossa tai Tikkurila Festivaaleille Vantaalla. Itse lupaan ostaa lipun Ilosaarirockiin heti, kun festivaali seuraavan kerran järjestetään ensi kesänä.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut