Kansanedustaja Hilkka Kemppi (kesk.) kirjoitti (ESS 4.7.) Vierailija-kirjoituksessaan sähkönsiirtohinnoista. Kemppi sanoi, että sähköverkot yksityistettiin vuonna 2012. Tämä ei pidä paikkaansa.
Ehkä Kemppi tarkoittaa lähinnä Lounais-Suomessa sijainneita Fortumin verkkoja, jotka myytiin vuonna 2013 pääosin ulkomaisille sijoittajille (nykyinen Caruna). Jo tätä ennen esimerkiksi vuonna 1995 myytiin iso osa Hämeen ja Keski-Suomen sähköverkoista Ruotsin valtion omistamalle Vattenfallille, joka myöhemmin myi ne lähinnä ulkomaalaisille sijoittajille (nykyinen Elenia).
Pääosa verkoista on kuitenkin edelleen kunnallisessa omistuksessa, kuten myös Lahdessa (Nastolan alueen eräitä osia lukuun ottamatta).
Keskeisin syy nykyiseen hintatasoon on vuoden 2013 sähkömarkkinalain muutoksessa. Tuolloin edellytettiin sähkökatkojen enimmäispituuksien olevan taajamissa kuusi tuntia ja haja-asutusalueilla 36 tuntia.
Tämän vuoksi Energiavirasto väljensi siirtohintoihin vaikuttavaa yhtiöitten tuottosääntelyä siten, että tuon häiriöttömyystason saavuttamiseen tarvittavat investoinnit olisivat mahdollisia. Eduskunta siis vaikutti keskeisesti hintojen nousuun hyväksyttyään silloisen hallituksen esityksestä edellä mainitun sähkömarkkinalain muutoksen.
Toki toinen merkittävä seikka on se, ovatko yhtiöt käyttäneet ja käyttävätkö ne tuota viranomaisen väljentämää tuottomahdollisuutta sen maksimiin saakka – sehän heijastuu suoraan hinnoitteluun. Tuottotavoitteisiin vaikuttaa tietenkin omistajien tahtotila.
En ole aivan yhtä toiveikas kuin kansanedustaja Kemppi maaseutuasiakkaiden siirtohintojen kehityksestä.
Kolmas keskeinen hintatasoa selittävä tekijä on verkon rakenne. Investointi- ja ylläpitokustannukset yhtiöllä, jolla on verkkoa 200 m/asiakas on eri luokkaa, kuin jos sitä on vaikkapa 50 m/asiakas. Näin ollen en ole aivan yhtä toiveikas kuin kansanedustaja Kemppi maaseutuasiakkaiden siirtohintojen kehityksestä, siellähän siirtohinnat ovat tyypillisesti kovia edellä mainitusta syystä.
Korkojen jatkaessa nykyisellä (epänormaalilla) tasollaan Energiaviraston moniksi vuosiksi eteenpäin kiinni lyömä sääntelymalli pakottaa hintojen alentamiseen niitä yhtiöitä, jotka ovat ottaneet tuottoa ylärajan tuntumassa. Yhtiöiden elintilaa lakimuutos samalla väljentää antamalla aikalisää tarvittaville verkkoinvestoinneille. Hyvä näin.