Ida Paasosen Esalainen: Välivuosi ei ole paha asia, armoa hakijoille

Ida Paasonen

Somekanavat ovat täyttyneet viime päivinä opiskelupaikkojen vahvistuksista. Perjantaina viimeisimmätkin jännittäjät saivat vihdoin huokaista, kun korkeakoulut julkaisivat kevään toisen yhteishaun tulokset. Toisilla tunnelma on pettynyt, kun monivaiheisen hakuprosessin jälkeen näytöllä oleva varasija ei hivuttaudu enää ylemmäs.

Myös Lahti on korkeakoulukaupunki, joka tarjoaa ammatillista korkeakoulusta sekä opintoja yliopistossa. Alueelle saapuu siis paljon uutta intoa ensi syksynä.

Olit sitten nuori vastavalmistunut tai jo vuosia toisaalla opiskellut uudelle alalle suuntautuja, tiedät, ettei korkeakouluun pääseminen ole kuitenkaan itsestäänselvää tai helppoa.

Onkin hyvä muistaa, että näillä nyt ylioppilaaksi kirjoittaneilla sekä viime kevään kirjoituksiin osallistuneilla kirjoitusurakka on ollut hyvin poikkeuksellinen. Abikurssien siirtyessä koneiden ääreen ovat koulukavereiden kasvot korvanneet mustat ruudut. Kaiken sen tietomäärän sisäistämisen ja itsenäisen puurtamisen lisäksi lukiolaisen ja koko perheen on täytynyt olla varpaillaan, jottei vaaranna omalla toiminnallaan kirjoituksia.

Kun jatko-opintoihin voi aueta väylä myös tuon yhden paperin avulla, kasaantuukin ylioppilaskokeille mielestäni liikaa arvoa. Vaikka olisit koko edeltävät vuodet saanut hyviä arvosanoja ja oppinut lukion kursseilla, voi yksittäinen kirjoituskerta epäonnistua.

Näin pääsykokeiden merkitystä pienentämällä kaikki paine on siirtynyt toisen asteen opiskelijan harteille. Työmäärä aikaistuu, kun jo lukion alussa tulee tietää mihin aikoo jatkaa. Ylioppilastodistus ei ole samantekevä paperi, jota tuskin tarvitsee tuon päivän jälkeen. Sillä on merkitystä.

Vaikka todistusvalinnan voisi ajatella keventävän taakkaa näiltä kärkipään suoriutujilta, siihenkään tämä ei tuota apua, koska moni joutuu lukemaan varmuuden vuoksi myös pääsykokeisiin. Lukiourakka venähtää, kun omia arvosanoja käydään korottamassa ylimääräisillä kirjoituskerroilla.

Ymmärrän, miksi sukulaisilla tuntuu olevan kovin kiire saada nuori kouluun. He toivovat oman läheisen menevän elämässä eteenpäin, niin ettei tarvitsi koukata kaikkien mutkien kautta tai pettyä. Kun itse muutama vuosi sitten painoin valkolakin päähän, myös minä olin käynyt jo pääsykokeissa. Laittanut pahimman lukustressin aikaan järjestykseen mahdolliset unelma-ammattini ja selaillut koerumban valmistuttua läpi aineistoja. Vaikkakin laiskasti ja välivuosi ajatuksissa. Ylioppilaskokeet olivat niin kuormittava urakka, ettei uuden opintien aloittaminen ollut ensimmäinen asia, jota kaipasin.

Pääsykokeissa oli kuulemma hyvä käydä katsomassa, millaiset ne ovat. Niin olikin, koska välivuoden jälkeen tuo askel tuntui tutummalta. Onneksi en kuitenkaan päässyt vielä silloin kouluun, koska lukion lupaama harkinta-aika ei riittänyt tälle ikuiselle pohtijalle valitsemaan uutta suuntaa.

Toivonkin armollisuutta itselle ja omille nuorille sukulaisille, jotka ovat tietoisesti tai sattumien kautta päätyneet viettämään välivuotta. Siinä ei ole mitään väärää. Ilman vuoden mittaista työputkea olisin tuskin pystynyt olemaan niin kevyin mielin ja junailemaan kotiin yhtä höveliäästi.

Ja te, jotka pääsette heti syksyllä uuden äärelle, valtavasti onnea. Olette sen täysin ansainneet.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut