Janne Niemisen Esalainen Sähköpotkulaudat haastoivat sisäisen flanöörini – yöaikaan käyttömahdollisuuden voisi kuitenkin poistaa

Kun saksalaisyhtiö Tier ilmoitti keväällä tuovansa vuokrattavat sähköpotkulaudat Lahteen, suhtauduin hankkeeseen hieman epäillen. Tuntui ensinnäkin, että pikkukaupungissa moiset suuren maailman härvelit ovat tarpeeton lisä. Mielessä pyörivät myös mahdolliset lieveilmiöt: ajokkien huolimattomat pysäköinnit, kolaroinnit ja ilkivalta. Kun sitten selvisi, että ensimmäisenä viikonloppuna yksi menopeli oli jäljitetty Pikku-Vesijärven pohjaan, naureskelimme kaveriporukan Whatsapp-ryhmässä tapauksen alkukantaisuudelle.

”Näen mielessäni oikein sellaisen skenaarion, jossa joukko simpasseja käy vuorotellen pelokkaana tökkimässä sellaista Tieriä”, eräs ystäväni maalaili ja jatkoi sitten luontokuvaelmaansa: ”Lopulta joku uskaltautuu lähemmäs ja heittää sen Pikku-Veskuun. Sitten koko lauma vöyhöttää ja takoo voitonriemuisena rintaansa.”

Kyynisyyteni alkoi kuitenkin sulaa lapsenomaisen innokkuuden tieltä heti kun kesäkuussa kokeilin Tier-sähköpotkulautaa. Miten helppoa ja näppärää! Sittemmin olen turvautunut sähköpotkulautakyytiin viikoittain, ja ainakin kerran palvelu on pelastanut tiukan aikataulun aiheuttaman kiperän tilanteen. Kotioveltani keskustasta kruisailee Mytäjäisen rantaan tai satamaan noin viidessä minuutissa. Houkutus astua sähköpotkulaudalle on suuri ja alati vaaniva, kun Tierejä on tarjolla jokaisessa korttelissa. Mukavuuden- ja huvittelunhaluisuuteni ovatkin alkaneet ottaa niskalenkkiä sisäisestä flanööristäni, joka on perinteisesti nautiskellut hitaista kuljeskeluista ja havainnoinnista kaupungilla.

Tässä kohtaa hehkutusta pitää kääntää näkyviin myös kolikon toinen puoli. Kaikesta mukavuudesta huolimatta kyseessä on nimittäin yhteiskunnallinen ongelma: Helsingin Sanomien mukaan sähköpotkulaudoilla tapahtui ennätysmäärä onnettomuuksia pääkaupunkiseudulla toukokuun ja kesäkuun aikana. Myös Lahdessa turmia on sattunut, mutta toistaiseksi ei onneksi hälyttävän paljon. Hujan hajan parkkeeratuista potkulaudoista keskustellaan kuitenkin mastokaupungissakin alvariinsa.

Itse olen välttynyt vaaratilanteilta, mutta haaverin mahdollisuus on käynyt mielessä. Hollolankadun alamäessä sähköpotkulautani vauhti kiipesi kerran kolmeenkymmeneen kilometriin tunnissa. Siinä kiitäessäni mieleen iski väkisin ajatus, että tässä touhussa voisi toden totta saada aikamoista tuhoa aikaiseksi etenkin, jos kuski olisi niin sanotusti pienessä petrolissa. Lahdessa ja pääkaupunkiseudulla onnettomuudet tapahtuvatkin pääasiassa päihtyneille lautailijoille.

Helsingissä lautojen nopeutta päätettiin jo alkaa rajoittaa etenkin yöaikaan. ESS:n haastatteleman Tierin operatiivisen päällikön mukaan yhtiöllä on mahdollisuus samaan toimenpiteeseen myös Lahdessa, jos sellainen katsotaan aiheelliseksi.

Mielestäni käyttömahdollisuuden voisi poistaa myöhäisilloilta ja öiltä kokonaan. Itsensä juovuspäissään teloneet sähköpotkulautasankarit ovat Akuutti24:n muutenkin kiireisessä arjessa varmasti yhtä riemukas lisä kuin lattiakaivon puhdistus tavikselle.