Lukijalta: Hävittäjien korvaaminen droneilla ei ole realistista

Tuomo Hämäläinen

Itänaapurimme arvaamattomuus ja lisääntynyt aggressiivisuus ei tue ajatusta, että sodan uhka Suomenkaan kohdalta olisi vähentynyt, päinvastoin. Puolustusvoimien entinen apulaistiedustelupäällikkö ja Venäjän toimintaan pitkään perehtynyt Martti J. Kari ilmaisee asian osuvasti:

”Suomalaisten ei kannata tuudittautua siihen, että hyvät keskusteluvälit ja kiltin naapurin imago antavat jotain turvaa. Jos Venäjän tarvitsee hyökätä Suomeen, se tehdään, koska se on tarpeellista.”

Puheet Suomen puolustuksen heikentämisestä ovat vastuuttomia, sillä vahva puolustus on parasta rauhantyötä. Rauhantila ja itsenäisyys ovat perusedellytyksiä demokraattisen sivistysvaltion hyvinvoinnille ja kehitykselle.

Ehdotus hävittäjien korvaamisesta droneilla ei ole realistinen. Sotilaskäyttöön tarkoitetut dronet ovat joskus hävittäjiäkin kalliimpia.

Australia päätti 2018 hankkia kuusi amerikkalaista pitkän matkan MQ-4C-sotilasdronea ja niiden yhteishinnaksi ilmoitettiin 5,1 miljardia dollaria. Suomi testaa amerikkalaisia MQ-9 Reaper -droneja, joiden kappalehinta on noin 64,2 miljoonaa dollaria.

Sotilasdronet ovat kehittyneet odotettua hitaammin, ja niissä on hävittäjiin verrattuna useita heikkouksia. Dronen signaalia voidaan häiritä tai kone voidaan kaapata kokonaan, jolloin se voidaan ohjata uusiin kohteisiin tai tuhoamaan itsensä.

Riittävän itsenäisen tekoälyn kehittäminen vie luultavasti vuosikymmeniä ja mukaan tulevat autonomisen koneen omaan arviointikykyyn liittyvät eettiset ja taktiset kysymykset robottisotilaiden tapaan. Dronet onkin nähtävä lentäjiä tukevana, ei korvaavana järjestelmänä.

Yksikään vakavasti otettava valtio ei ole korvaamassa hävittäjiään droneilla, vaan pyrkii uusimaan hävittäjäkalustoaan mahdollisuuksiensa mukaan ja käyttää Suomen tavoin ohessa droneja niihin tarkoituksiin, joihin ne soveltuvat.

Yhdysvaltalaisen ilmailualan tutkimuslaitos Teal Groupin johtaja ja ilmapuolustusasiantuntija Richard Aboulafia kuvaa ilmapuolustuksen tärkeyttä näin: ”Jos valtion tavoitteena on säilyttää koskemattomuus, niin kyvyttömyys puolustaa omaa ilmatilaa on suurimpia heikkouksia, mitä voi olla. Muiden valtioiden on helppo käyttää sitä hyödyksi.”

Lisääntyneet kyberhyökkäykset ja hybridisodankäynti eivät ole korvanneet perinteistä sodankäyntiä, ne ovat tuoneet vain oman lisänsä ulkoisiin uhkiin. Jos maa tai sen osa halutaan hallintaan, kyllä se edelleenkin miehitetään jonkin värisillä sotilailla.

Sopimukset ja kauniit puheet unohtuvat heti, kun suurvallan mielestä sen etu vaatii voiman käyttöä.

Miksi Puolustusvoimat on pitänyt tiukasti kiinni siitä, että nyt suunnitteilla oleva hävittäjämäärä on ehdoton minimi? Jopa kolmasosa hävittäjistä on aina huollettavina, eikä ole näin käytössä. Ajan kuluessa myös osa koneista yleensä vaurioituu tai kuluu käyttökelvottomiksi.

Kunnossa olevat koneet eivät voi lentää tehtävää samanaikaisesti. Osa on palaamassa tukikohtaan ja osa on maassa tankattavana. Hävittäjien toimintasäde on noin 500 kilometriä, siksi koneet jaetaan kahteen operaatiosuuntaan, pohjoiseen ja etelään.

Koneiden on kyettävä suojaamaan toisiaan, ja siksi pyritään lentämään neljän koneen parvissa. On muitakin syitä, mutta puolustusvoimat ei paljasta kaikkia operatiiviseen toimintaan liittyviä yksityiskohtia.

Suomen puolustusvoimien voimavarat eivät koskaan vastaa suurvallan resursseja, mutta tarkoitus onkin tehdä hyökkäys niin kalliiksi, että sen todennäköisyys on mahdollisimman pieni. Huonoimmassakin tilanteessa sitkeä puolustus mahdollistaa usein paremman aseman rauhanneuvotteluissa ja sillä ostetaan aikaa siihen, että mahdolliset liittolaiset ehtivät apuun.

On myös todennäköistä, että mahdollinen hyökkäys Suomeen tapahtuu laajemmassa konfliktissa, jossa hyökkääjän päävoimat ovat kiinni muilla rintamilla.

Ulkoisten uhkien suhteen on oltava realisti ja käytettävä kaikkia keinoja rauhantilan säilyttämiseksi. Historia on kuitenkin jatkuvasti osoittanut, että allekirjoitukset sopimuksissa ja kauniit puheet unohtuvat heti, kun suurvallan mielestä sen etu vaatii voiman käyttöä. Silloin ei malli Cajanderilla pitkälle pötkitä – ei ennen eikä nyt.

Kirjoittaja on tietokirjailija

Kommentoi