Lukijalta: Hopeaa rajan takaa – kiinni jääminen olisi tiennyt varmaa vakoilijan kohtaloa

Kari Bruun

Etelä-Suomen Sanomissa oli 3.7. Joel M. Vainosen kiinnostava, laajahko artikkeli entisestä kaukopartiomiehestä ja kirjailijasta Esa Anttalasta. En malta olla lisäämättä Vainosen tekstiin eräitä lisätietoja liittyen erityisesti tiedustelumatkaan, jonka yhteydessä haettiin hopeaesineitä Talvisodan rauhassa määritetyn rajan takaa Uudeltakirkolta kesäkuussa vuonna 1941. Saattavathan ne kiinnostaa joitakin lukijoita.

Kyseiset hopeaesineet olivat Venäjältä aiemmin Suomeen Uudellekirkolle muuttaneen ja hakumatkaan niin ikään osallistuneen Eugen Wistin perheen omaisuutta. Anttala ja Wist yrittivät lähteä matkalle jo Talvisodan päätyttyä kesällä vuonna 1940 ilmeisesti Wistin ehdotuksesta. Miehet tulivat kuitenkin heti rajalla omien rajavartijoiden pidättämäksi.

Siinä vaiheessa asiasta kiinnostui myös Suomen sotilastiedustelu ja matkaa alettiin valmistella hieman toiselta pohjalta. Tarkoitus oli samalla tehdä huomioita Kannaksella olevista venäläisistä joukoista, koska sodan uhka oli ilmassa. Matkalle lähti nyt myös kolmas jäsen, syntyperäinen helsinkiläinen reservin vänrikki Toivo Paavilainen. Hän oli muuten tunnetun, muutama vuosi sitten kuolleen kirjailija ja läänintaiteilija Matti Paavilaisen vanhempi veli.

Matka tapahtui 6.–16.6. 1941, ja miehet olivat siviilivaatteissa – sotahan ei ollut vielä alkanut. Kiinni jääminen olisi tietänyt varmaa vakoilijan kohtaloa, teloitusta kuulustelujen jälkeen.

Venäläisiin siviileihin törmättiin matkan aikana, ja Eugen Wistin äidinkielenään puhumalla venäjällä oli käyttöä. Miehillä oli pitkällä matkallaan lähes uskomaton onni. Takaa ajettuina he selvisivät lopulta omalle puolelle hopeat repuissaan.

Paavilainen ja Wist eivät palanneet sodasta elossa. Paavilainen kaatui heti Jatkosodan alussa partiomatkalla vain muutama viikko hopeamatkan jälkeen.

Miehillä oli pitkällä matkallaan lähes uskomaton onni.

Wistin kohtalona oli kaatuminen vuonna 1944. Hän johti tällöin yhtä seitsemästä nelimiehisestä jättäytymispartiosta eli niin sanotusta Matti-partiosta, jollaisia käytettiin Kannaksella suurhyökkäyksen aikana etupäässä venäläisten sotilasliikenteen tarkkailuun.

Partioilla oli huonot menestymismahdollisuudet tiuhaan miehitetyllä Kannaksella ja ne joutuivat palaamaan omalle puolelle (Anttalan partiota lukuun ottamatta) eri syistä melko nopeasti.

Myös Eugen Wistin johtama partio hajosi ja Wist itse joutui vihollisen yllättämäksi eräässä Vuoksen vesistöön kuuluvassa saaressa. Koska kaatumispaikka oli tiedossa, Wistin omaiset ovat yrittäneet useana vuonna etsiä tämän jäännöksiä.

Viimein, muutama vuosi sitten, ihmisen luita löytyikin oletetulta kaatumispaikalta. Lopulta, tämän vuoden alussa, saatiin DNA-tutkimuksien avulla varmistus siitä, että kyseessä olivat vuonna 1944 kaatuneen Eugen Wistin luut.

Ylikersantti Wist oli pyrkimässä takaisin Suomen puolelle kaatuessaan 1944, mutta pääsi perille vasta yli 70 vuotta myöhemmin.

Tässä jutussa olevat tiedot on poimittu kirjoista, lehdistä ja lukuisista muista vastaavista julkisista lähteistä.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut