Lukijalta | Hyvinvointivaltion uho ja velkaantuminen

Hyvinvointivaltion rakentaminen aloitettiin Suomessa yleislakon jälkeen 1950–60-lukujen taitteessa. Kiire oli kova ja Ruotsissakin asuneena huomasin, että Ruotsin lakeja kopioitiin suoraan Suomen lainsäädäntöön – entisten Ruotsin vallan aikaisten lisäksi.

Tähän työhön osallistui aktiivisesti niin sanottu kolmikanta, jonka muodostivat ay-liike, työnantajat ja valtio. Tämän konsensusjärjestelmän oleellinen haitta oli, että sitä ei ollut valittu demokraattisesti ja valtio-osapuolen kannat riippuivat eduskunnan ja hallituksen voimasuhteista.

Vuosikymmenten historian perusteelle tiedämme, että hyvinvointivaltion rakentamisesta kehittyi myös puolueiden välinen kilpailu siitä, kuka pystyy enemmän jakamaan hyvää kansalle. Koska hyvinvointipalveluihin tarvitaan myös paljon rahaa, maahamme kehittyi myös maailman monimutkaisin verotusjärjestelmä. Nyt suunniteltu maakuntavero karistaa kaikki pahimmat kilpailijat näköetäisyydeltä.

Mitä laajempi hyvinvointipalvelujen verkko on, sitä enemmän se vaatii hyvinvoinnin jakajia ja valvojia. Tämä puolestaan on saanut aikaan ennen näkemättömän julkishallinnollisen labyrintin.

Siksi väitänkin, että Suomessa on julkisen hallinnon palveluksessa populaatioon verrattuna eniten väkeä EU:ssa, etenkin, jos mukaan luetaan kuntien konserniyhtiöiden palveluksessa olevat.

Hyvinvoinnin kustannuksia on rahoitettu veroilla ja viime aikoina yhä lisääntyvällä velanotolla. Velka on veli otettaessa, mutta myös julkisen sektorin pitäisi muistaa, että velat on myös maksettava.

Myös julkisen sektorin pitäisi muistaa, että velat on myös maksettava.

Korot ovat nyt miinusmerkkisiä, mutta entä kun tulee päivä, jolloin ne lähtevät nousuun? Kansallisvaltion konkursseja ei ole vielä nähty, mutta erilaisia järjestelyjä kylläkin esimerkkinä Kreikka. Kreikan avustaminen perustui pitkälti siihen, että Kreikka oli ostanut sotakalustoa Ranskasta ja Saksasta yli sadalla miljardilla, ja nämä valtiot halusivat pelastaa omat pankkinsa.

Pienenä EU-maana Suomi joutunee selviämään omista velkaongelmistaan itse. Miten se on mahdollista. Perinteinen tapa ovat olleet valtion obligaatiot, jotka alhaisen koron aikoina eivät ole sijoittajia ja kansalaisia kiinnostaneet.

Jos niitä nyt alettaisiin tarjota, tuoton olisi oltava parempi kuin osakkeisiin sijoitettaessa. Nopein tapa selvitä veloista, mutta ei niiden syistä, on kansallistaa yksityiset eläkekassat. Niiden varoilla velat voitaisiin maksaa, mutta ei poistaa velkaantumisen syitä ja jatkumista.

Samalla jouduttaisiin palaamaan yleismaailmalliseen kansaneläkejärjestelmään, jossa verovaroilla katetaan eläkkeet. Tämä olisi kuitenkin, kuin pissaisi housuihinsa pakkasella.

Vaikka velat saataisiinkin hetkellisesti hoidettua, siitä huolimatta jouduttaisiin julkisen hallinnon rakenteita purkamaan rajusti ja myös hyvinvointipalvelujen tarjontaa supistamaan.

Yritysmaailmassa yleinen totuus on, että ilmaisia lounaita ei ole. Nyt alkaa olla poliittisilla päättäjilläkin viimeinen hetki ymmärtää tämä totuus.

Kirjoittaja on TkT ja Ph.D.