Pride-viikko muistuttaa oikeudesta tulla hyväksytyksi, rakastaa ja tulla rakastetuksi. Annetaanpa kaikkien aikuisten ihmisten rakastaa, keitä he rakastavat ja otetaan se patriarkaalis-konservatiivinen sormi pois nenästä.
Pride-viikko tuntuu ahdistavan monia, mikä kirvoittaa mielipiteitä, että yksinomaan heteronormatiivinen maailmankuvan tulkinta on uhattuna. Itseäni ei kiinnosta, kenen vieressä nukut yösi, vaan se, miten toisia ihmisiä kohdellaan taustasta riippumatta. Se on ihmisyyttä.
Monissa Euroopan maissa yksilön vapautta rakastaa ketä haluaa, on kavennettu. Se on kajoamista ihmisen perusoikeuksiin, vapauteen ja ihmisoikeuksiin. Onneksi Suomi ei ole sellainen maa, ja täällä aikuiset ihmiset saavat olla naimisissa keiden kanssa haluavat. Homoseksuaalisten tekojen kriminalisointi poistettiin rikoslaista 1971, tautiluokituksesta 1981.
Kun Pride-viikko harmittaa joitakuita, kannattaa vetää verhot auki ja lähteä metsään, vetää ilmaa keuhkoihin ja huutaa patoutumasi auki. Voimme varmasti valita, mistä saamme herneenpalon sieraimeen. Se on lopulta omasta asenteesta kiinni.
Loppujen lopuksi rakkautta on tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Ikävä kyllä kaikkien vanhempien sateenkaarilapset eivät ole hyväksyttyjä omissa piireissään. Siksi yhteiskunnan täytyy osoittaa, että oletpa mistä taustoista hyvänsä, sinut voidaan kohdata sellaisena kuin olet.
Oikeudet eivät ole koskaan valmiita, ennen kuin ihmiset tulevat hyväksytyiksi ja ymmärretyiksi ja siten rakastetuiksi. Siksi vietämme Pride-viikkoa.
Kirjoittaja on lahtelainen.
Rakkautta on tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on.