Aleksi Sammaliston Esalainen: Tunnollinen tiimityö ajaa yllätyksellisyyden edelle suomalaisessa jalkapallossa

Aleksi Sammalisto

Kuukauden mittainen penkkiurheilijan paratiisi – jalkapallon miesten EM-turnaus – on edennyt ratkaisupelien porteille. Pyttyjahdissa on mukana kahdeksan parasta joukkuetta. Koska EM-kisoissa ei pronssia ratkaista, jäljellä on enää seitsemän toinen toistaan mielenkiintoisempaa ottelua.

Suomen joukkueen EM-turnaus paketoitui jo reilu viikko sitten kolmen alkulohko-ottelun jälkeen. Odotetusti.

Odottamatonta oli kuitenkin se, että Huuhkajat taisteli neljännesvälieräpaikasta viimeiseen alkulohkopelipäivään asti. Kolme pistettä, yksi tehty maali ja kolme maalia päin suuntautunutta laukausta eivät kuitenkaan riittäneet jatkopaikkaan lohkokolmosten vertailussa.

Ainoastaan Slovakia sai postitettua kolmessa pelaamassaan ottelussa vähemmän palloja kohti vastustajan maalia. Kahdella kohteeseen suuntautuneella toimituksella slovakialaiset onnistuivat kuitenkin kellistämään Puolan 2–1. Slovakian avausosuma merkittiin tupakanpoltosta kesken turnauksen narahtaneen puolalaisvahti Wojciech Szczesnyn omaksi maaliksi.

Sydäntä riipaisseiden tapahtumien sävyttämä Tanska-voitto oli Suomelta tuloksellisesti todella kova temppu. Sen sijaan Venäjä- ja Belgia-matseissa altavastaajan kuti jäi laimeaksi.

Taistelutahdon tai asenteen puutteesta en lähde Huuhkaja-miehistöä syyttämään, mutta tietynlaista härmäläistä hulluutta, ennalta arvaamatonta rosoisuutta ja vertauskuvallista nilkkaan puremista olisin halunnut aistia nähtyä enemmän.

Olisiko kaipaamani ”punk-futis” liputtanut Huuhkaja-orkesterin joukkuepelikompin paitsioon?

Niin tai näin, riskiä ei ehkä kannattanutkaan ottaa. Suomalaisten palloilulajijoukkueiden suurin kilpailuetu piilee juuri yhteen hitsautuneessa ja muskettisoturihenkeä huokuvassa tiimipelaamisessa.

Taitaviin yksilösuorituksiin kykenevien huippupelaajien yhteislähtökilpailussa Huuhkajat ei pysy monenkaan arvoturnausmaan kyydissä.

Asiantuntevia analyysejä Etelä-Suomen Sanomille kirjoittanut ex-huippufutari Petri Pasanen tiivisti osittain saman asian Huuhkajien toistaiseksi viimeisen arvoturnauspelin jälkeen.

– Tähtipelaajille on tilausta, mutta erityisvapauksia ei tarjota, eikä niitä kukaan taida halutakaan. Huuhkajia voi kehua siitä, että joukkue toteuttaa erittäin tunnollisesti sovittua pelitapaa. Korostan tässä kuitenkin sanaa ”toteutus”. Tunnollisuus on tässä yhteydessä periaatteessa synonyymi sanalle ”ennakoitavuus”, Pasanen kirjoitti.

Juttelin samasta aiheesta useita vuosia Suomessa asuneen espanjalaisen jalkapalloystäväni kanssa. Kysyin häneltä: Mikä on suurin ero suomalaisen ja espanjalaisen jalkapalloilijan välillä?

Vaikka Espanjan pelaaminen ei ole ollut tämän kesän EM-turnauksessa takavuosilta tuttua ”tiki-takaa”, vastaus löytyi nopeasti: itseluottamus ja yllätyksellisyys.

Tunnollinen suomalainen suorittaa tehtävänsä turhia riskejä välttäen ja yhteistä etua palvellen. Tulisieluisempi espanjalainen saattaa sortua välillä sooloiluun, mutta pystyy nyhjäisemään tuloksentekopaikan kuin tyhjästä omalla oveluudellaan.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut