Anna-Tuulia Hautalan Esalainen: Miksei kissoista välitetä vieläkään tarpeeksi?

Anna-Tuulia Hautala

Luin taannoin löytöeläinkodin päivityksen, jossa kerrottiin suositulta asuinalueelta loukutetusta kissasta. Kissa oli pyörinyt jo pitkään samoilla alueilla, kunnes lähestyvä talvi sai jonkun huolestumaan ja hakemaan loukun lainaan.

Loukutus tapahtui kuitenkin liian myöhään – kissa oli ehtinyt nälkiintyä niin pahasti, että se jouduttiin lopettamaan. Nuoren kissan, käytännössä kissanpennun, mahasta löytyi tutkittaessa vain yksi kuivunut puun lehti.

Kissan arvo on edelleen heikko. Yksin ulkona tallustelevaa kissaa ei vilkaista sivusilmäystä kauempaa, vaan sen oletetaan olevan jonkun ulkokissa. Näitä onnellisia ulkoilevia kissoja jää jatkuvasti autojen alle tai pahimmassa tapauksessa rääkätään hengiltä.

Jos joku sitten päättää viedä jatkuvasti yksinään pyörivän kissan löytöeläinkotiin, nostaa omistaja hirveän metakan. Kyllä se meidän mirri osaa tulla kotiin! On vain sivustakatsojana hankala tietää, onko kissalla oikeasti paikkaa, mihin mennä. Kissa saattaa pärjätä kesän Suomen luonnossa, mutta talvesta selviämiseen sillä ei ole keinoja. Voisi kuvitella, että on parempi pelastaa kissa kuolemalta kuin luottaa, että kyllä siitä joku huolta pitää.

Olen itsekin nähnyt niin huonokuntoisen kissan, etten olisi uskonut sillä olevan kotia. Kuulin kuitenkin naapurustosta, missä kissa asuu, ja myöhemmin satuin näkemään kissan kyseisen talon ikkunan takana.

Jos sen sijaan koira juoksentelee vähän väliä yksin pitkin pihoja, ovat ihmiset heti tekemässä eläinsuojeluilmoitusta. Kadonneesta koirasta ilmoitetaan saman tien sosiaalisessa mediassa, ja etsintäpartioita kootaan koirarukan pelastukseksi.

Harvassa ovat kissat, jotka eivät ulkoile lainkaan huhtikuun alun ja heinäkuun lopun välillä.

Omistajaa paheksutaan kovin sanoin, jos hän antaa koiransa kulkea ilman valvovaa silmää. Miksihän tilanne on niin eri, kun lemmikki vaihtuu toiseen? Järjestyslaki velvoittaisi kissojenkin omistajia vahtimaan, etteivät ne pääse kiellettyihin paikkoihin, kuten lasten leikkipaikoille ja uimarannoille.

Vapaasti ulkoilevat kissat ovat valitettavan usein leikkaamattomia. Tämä johtaa moniin pentueisiin ja toisinaan jopa hallitsemattomiin populaatioihin. Kissat eivät välitä, jos parittelukumppani sattuu olemaan sukua, joten hiljalleen pennut alkavat olla yhä sairaampia.

Ongelmia aiheuttavat myös hylätyt kissat. Suomessa hylätään edelleen yli 20 000 kissaa vuodessa, SEY Suomen eläinsuojelu arvioi. Enää kissanpentuja ei hylätä syksyn kynnyksellä, vaan kissoja nakataan oman onnensa nojaan ympäri vuoden.

Löytöeläinkotiin päätyy vuosittain noin 8 000 kissaa. Niistä vain viidesosa haetaan kotiin. Kuten arvata saattaa, koiria ja muita lemmikkejä on vain murto-osa löytöeläinkotiin jäävistä asukeista.

Lahden seudun eläinsuojeluyhdistys avustaa paikallisia vähävaraisia kissojenomistajia kissojen leikkauskustannuksissa

Ulkoilevien kissojen omistajat vetoavat siihen, ettei kissan paikka ole ankeassa kerrostaloyksiössä. Ei niin, sillä kissalle pitää tarjota virikkeitä. Jos kissan ainoa virike on se, että sille aukaistaan ulko-ovi, ei senkään elämä kovin miellyttävää ole.

Samoin monesti unohtuu pikkuruinen seikka: lintujen pesimärauha. Harvassa ovat kissat, jotka eivät ulkoile lainkaan huhtikuun alun ja heinäkuun lopun välillä.

Tähän ja muihin valvomattoman ulkoilun ongelmiin on onneksi helppo ratkaisu: ulkotarha tai valjaat. Eihän vartin seisoskelu yhdessä kohdassa välttämättä maailman mielenkiintoisinta ole, mutta luulisi, että tyytyväisen lemmikin hurina riittää palkkioksi.

Kansalaisaloite kissojen pakollisen tunnistusmerkinnän ja leikkauttamisen puolesta kerää yhä nimiä. Vaaditut 50 000 kannatusilmoitusta täyttyi toukokuussa, joten aloite etenee joka tapauksessa eduskunnan käsittelyyn.

Koirien tunnistusmerkintä ja rekisteröinti on jo muuttumassa pakolliseksi. On siis toivoa, että kissojenkin asema vielä paranee.

Kissojen leikkauttamista ja tunnistusmerkintöjä vaativa kansalaisaloite etenee eduskuntaan

Mikä ihmeen kissakriisi?

Kommentoi