Etelä-Suomen Sanomat kirjoitti laajasti hävittäjähankinnoista, joita ollaan viemässä päätöksentekoon loppuvuodesta. Toimittaja Juha Honkosen innoittimena ja tietolähteenä lienee ollut kansanedustaja Kimmo Kiljusen toimittama ja yli 30:n asiantuntijan kirjoittama tuore kirja.
Jutun mukaan monet asiantuntijat ja entiset korkeat upseeritkin kyseenalaistavat jättihankinnan monista eri syistä. Sodankäynti on muuttunut teknisen kehityksen myötä. Ilmataisteluja ei olla käyty 40:een vuoteen, sitten Falklandin sodan vuonna 1982.
Minusta on erikoista, että koronakurimuksen aiheuttaman hillittömän velanoton tilanteissakaan ei olla nostettu hävittäjähankintojen lykkäämistä edes keskusteluun. No ei tietenkään, kun on se "puolustuksen uskottavuus". Sillä on voitu ja voidaan perustella puolustusmenojen ja noiden toivottavasti hankkimatta jäävien hävittäjien mahtikustannuskin; hankintahinta noin 12 miljardia ja kulut niistä vuoteen 2060 mennessä 40 miljardia.
Lillukanvarsiin kyllä puututaan, mutta kun summat nousevat kymmenien miljardien luokkaan, onkin jo varsin hiljaista. Se menee yli pikkuihmisen ja poliitikonkin käsityskyvyn, ja onhan meillä vaalittava sitä armeijaintoilijoiden puolustuksen uskottavuutta.
Kenelle ajatus uskottavuudesta on suunnattu? Suomen valtiojohto, puolustusvoimien johto, hävittäjähankintoja pääesikunnassa ja ilmavoimissa valmisteleva runsaslukuinen "kenraalikunta", jopa eduskunnan puolustusvaliokuntakin, Venäjä ja Suomea mahdollisesti jatkossa uhkaavat muut lähinaapurit, EU, Nato ja asioita miettivä takametsien ukkokin tietävät, että jos yksi noista lähinaapureista sattuisi päättämään ottaa maamme haltuunsa monikymmenkertaisella materiaali- ja miehistöylivoimallaan, siinä ei kuluisi kuin vajaa viikko.
Koronakurimuksen aiheuttaman hillittömän velanoton tilanteissakaan ei ole nostettu hävittäjähankintojen lykkäämistä edes keskusteluun.
Siinä eivät auttaisi edes uudet hankittavat miljardiluokan hävittäjätkään, koska tuskin yksikään niistä suunnitellusta 64:stä ehtisi edes ilmaan, kun ne olisi jo tuhottu.
Sen epätoden, siis valheellisen puolustuksen uskottavuuden toitottelu on siis suunnattu meille tavan kansalaisille, joiden turvallisuudentunnetta pitää pönkittää miljardihankinnoin.
Entä jos? Lykätään hävittäjähankintoja viidellä vuodella tässä velkakurimuksessa pitäen Hornetit toimintakuntoisia muutamalla miljardilla. Pysyisiväthän ne ilmassa sen ajan sinne jonnekin Huitsin Nevadaan myytyinäkin, jos uusia hävittäjiä tulee maahamme hankituksi.
Viiden vuoden päästä saattaisi olla jo ymmärrys, että sen aikainen puolustus ei enää hävittäjiä tarvitse, kun sitä voidaan hoitaa dronein, miehittämättömin konein ja niin edelleen.
Entä jos? Hankitaankin vain puolet (32?) suunnitellusta hävittäjämäärästä, jolloin kustannuskin suunnilleen puolittuisi ja alettaisiin siihen oheen toitottaa, että se on riittävä määrä sen (epätodellisen) uskottavuuden kannalta. Menisi ihan hyvin läpi meille tavan pulliaisille!
Kirjoittaja on kansalainen, LitM, liikunnanopettaja ja toimitusjohtaja Lahdesta.