Pääkirjoitus: Jussi Halla-aho laukaisi juhannuspommin, jota vain harvat ja valikoidut osasivat odottaa

Jussi Halla-aho aikoo paljastaa luopumisensa taustat vasta kymmenen vuoden päästä. Silja-Riikka Seppala / Lehtikuva

Politiikasta on totuttu kuulemaan uutispommeja juhlapyhien edellä. Maanantaina oman juhannuspomminsa laukaisi Jussi Halla-aho, kun hän ilmoitti luopuvansa perussuomalaisten puheenjohtajuudesta elokuun puoluekokouksessa.

Ilmoitus oli useimmille salama kirkkaalta taivaalta, sillä Halla-aho ei ollut osoittanut näkyviä merkkejä luopumisaikeistaan. Niitä ei nähty kuntavaalienkaan päätteeksi, vaikka vaalien valtakunnallisen äänikuninkaan Halla-ahonkin kasvoilta oli luettavissa pettymystä, koska perussuomalaisten voitto ei kohonnut niin suureksi kuin mielipidemittaukset olivat ennustaneet.

Tai sitten Halla-ahon antamia merkkejä ei ollut osattu tulkita oikein. Jotkut olivat näkevinään hänen olemuksessaan kyllästymisen oireita vaalitaistelun aikana. Tämä ei kuitenkaan herättänyt suurta kummastusta, sillä juuri pidättyväisyys on ollut ominaisuus, jonka tiedetään vain vahvistaneen Halla-ahon nauttimaa hurmoshenkistä suosiota hänen uskollisimpien kannattajiensa keskuudessa.

Vaikka vaalivoitto alitti selvästi kovimmat ennakkopovaukset, sen ei uskottu horjuttavan Halla-ahon suosiota. Puoluejohto onnistui korostamaan julkisuudessa uskottavasti, kuinka suuri menestys vaalit tosiasiassa perussuomalaisille olivat. Toki kentällä on silti voinut muhia tyytymättömyyttä, mutta Halla-ahon päätökseen sillä tuskin olisi ollut vaikutusta. Hän vahvisti tehneensä sen jo vuosi sitten ja kertoneensakin siitä puolueensa johdolle ajat sitten. Eikä puheenjohtajan päätä sen koommin käännetty, sikäli kuin sitä kukaan edes tohti yrittää.

Halla-aho ei olisi Halla-aho, jos hän olisi kertonut avoimesti perusteet ratkaisuunsa. Niitä kuulemma riittää, mutta Halla-aho pitää ne vielä piilossa, jotta niitä ei käytettäisi väärin perussuomalaisten vahingoittamiseen. Julki ne saadaan vasta kymmenen vuoden päästä. Tiedotustapa hakee erikoisuudessaan vertaistaan poliittisessa historiassamme.

Tiedotustapa hakee erikoisuudessaan vertaistaan poliittisessa historiassamme.

Kun ei kerrota, pitää arvailla. Halla-aho vahvisti kammoksuvansa Kekkos-syndroomaa. Ylipitkien valtakausien turmiollisuus tiedetään, mutta varoitus ampuu yli tehtävässään vasta neljä vuotta vaikuttaneen puheenjohtajan tapauksessa.

Yhden vihjeen Halla-aho saattoi antaa puhuessaan mustista päivistään. Hän kenties viittasi puolueensa tunnettuihin mustimpiin lampaisiin, joiden aiheuttamien sotkujen selvittämisen hän jättää perinnöksi seuraajalleen. Samoin suosion säilyttämisen ja hallitustien silottamisen. Puheenjohtajakisassa on monta suosikkia, mutta parhaassa asemassa ovat ne, jotka tiesivät kaivaa omat lähtökuoppansa jo hyvissä ajoin.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut