Kuntavaaleissa valtuustoihin valitut uudet päättäjät ovat paljon vartijoita. Kuntalaisia kiinnostavat paitsi hoivapalveluihin ja opetukseen liittyvät kysymykset, myös kuntien talous ja työpaikat alueella.
Paras tapa varmistaa toimivat palvelut ja järkevä talous oman kunnan alueella on tehdä töitä sen eteen, että alueella on yrityksiä ja työpaikkoja, jotka tuottavat myös veroeuroja kunnalle.
Kunnat luovuttavat päätösvaltaa muualle monessa asiassa kuten sosiaali- ja terveysasioissa. Kuitenkin yhdellä alueella, joka on elintärkeä yritysten ja työpaikkojen kannalta, on kunnilla edelleen vahva autonomia: kunnan omat tuote- ja palveluhankinnat.
Suomessa tehdään vuositasolla noin 35 miljardin edestä julkisia hankintoja. Suurimpien kaupunkien ja niiden yhteydessä toimivien yksikköjen vuosittaiset hankinnat nousevat satoihin miljooniin euroihin. Jokainen pienempikin kunta ostaa laajan joukon tuotteita ja palveluita, kouluruoasta aina it-palveluihin. Siksi ei ole yhdentekevää, miten nämä hankinnat suunnataan.
Finnish Consulting Groupin syksyllä 2020 tekemän tutkimuksen mukaan noin 60 prosenttia kuntapäättäjistä haluaa suosia lähellä toimivia yrityksiä ja sellaisia, jotka työllistävät laajemmin Suomessa. Kuitenkin hankintojen arjessa ainoaksi ratkaisevaksi tekijäksi nousee kerta toisensa jälkeen halvin hinta, mikä usein tarkoittaa sitä, että työ tehdään Suomen ulkopuolella.
Labranäytteitä viedään ulkomaille analysoitavaksi, pyykkiä lahden toiselle puolelle pestäväksi ja broilerinlihaa tuodaan Thaimaasta. Häviäjänä ovat suomalaiset yritykset, joilta nämä kaikki olisi voitu ostaa.
Kun käytetään elinkaarikustannuksia, pärjää suomalainen vaihtoehto lähes aina.
Nykyinen hankintalaki on mainettaan huomattavasti parempi. Se antaa kunnille paljon liikkumatilaa määritellä hankinnat niin, että valinta useimmin osuu suomalaiseen, vastuullisesti toimivaan vaihtoehtoon. Laatukriteereitä voidaan käyttää, jolloin esimerkiksi marjojen tulee olla syötävissä keittämättä, tukipalvelun kielen on oltava suomi tai huollon on järjestyttävä tietyssä ajassa.
Kun käytetään niin kutsuttuja elinkaarikustannuksia eli lasketaan materiaalihankintojen lisäksi huoltojen ja varaosien kustannukset pidemmällä ajalla, pärjää suomalainen vaihtoehto lähes aina. Ilmastokin kiittää, kun hankintakriteereissä painotetaan kuljetusetäisyyksiä ja näistä syntyviä hiilidioksidipäästöjä.
Uudet valtuustot ohjaavat kuntien hankintoja erilaisten elinkeino-, elinvoima- ja hankintastrategioiden kautta.
Kunnanvaltuutettujen ja kansalaisten tulisi kysyä oman kunnan osalta: Miten hankintoja ohjataan? Onko olemassa strategia, joka painottaa kotimaisia vastuullisia valintoja? Mitataanko tuloksia, esimerkiksi yrittäjyyden tai työpaikkojen osalta? Tuetaanko hankinnoilla suomalaista työtä ja sen tuomaa hyvinvointia?
Olemme laskeneet, että jos kuntahankintojen kautta lisättäisiin ostoja suomalaisilta yrityksiltä miljardilla eurolla vuodessa, tuottaisi se yli 10 000 työpaikkaa ja yli 300 miljoonaa euroa lisää verotuloja. Tämän eteen kannattaa tehdä töitä.
Kirjoittaja on Suomalaisen Työn Liiton toimitusjohtaja.