Lukijalta: Pelastakaa Käsivarsi turistivaeltajilta – tarvitaan tiukkoja rajoituksia, kokemattomien vaeltajien kouluttamista, ehkä maksullisuuttakin

Pekka Pasanen

Kymmeniä vuosia Lapissa sekä kesällä että talvella vaeltaneena olen huolestuneena seurannut kehitystä erityisesti Käsivarressa. Kehitys tässä tapauksessa on kielteistä ja luontoa pilaavaa.

Käsivarsi tässä tapauksessa tarkoittaa Suomi-neidon kättä ja kartalla määrättyä aluetta Suomen suurtunturialueella.

Käsivarresta löytyvät kaikki Suomen yli tonniset tunturit, joita on reilut 30 kappaletta. Ymmärrettävästi alue on alkanut yhä enenevässä määrin kiinnostaa vaeltajia, toisella tavalla sanottuna, huolestuttavassa määrin turistivaeltajia. Tällä tarkoitan kulkijoita, jotka eivät ymmärrä alueen luontoarvoja ja pilaavat maastoa monella tavalla.

Yksi näkyvimmistä on kivikasojen latominen. Paikoitellen näitä kökköjä on kymmenittäin pienellä alalla. Olen yrittänyt saada vastausta tähän epämiellyttävään ja luontoa pilaavaan tapaan, mutta turhaan. Joten vastaan itse.

Kökköjä tekevät ihmiset, joilla ei elämässään ole muuta keinoa päteä. Kuvitellaan, että on jotenkin hienoa, kun voi osoittaa, että minäkin olen käynyt siellä.

Millä oikeudella kiviä siirrellään ja ladotaan päällekkäin? Ensimmäinen ehdoton sääntö mielestäni on, että kun mennään maastoon, siellä liikutaan mitään jättämättä.

Koskematon luonto on pilattu sillä hetkellä, kun ensimmäinen kivi nostetaan maasta.

Ajatelkaapa, miltä maisema näyttää tulevaisuudessa, jos tuhannet ja taas tuhannet kulkijat yksi kerrallaan kasaavat kiviä? Aivan, ei se ole enää mitään erämaata, vaan väylä, joka osoittaa aluetta, joka joskus oli koskematonta luontoa. Tätäkö me haluamme? Millä oikeudella näin tehdään?

Minua hävettää, että olen joskus mainostanut esimerkiksi Didnun reittiä upeana vaihtoehtona. Nyt kaduttaa, koska reitti on kuin moottoritie kiviviittoineen. Kuka tarvitsee näitä merkkejä? Jos ei osaa muuten kulkea, harjoitelkoon muualla.

Asioita ymmärtämättömien toiminta ei rajoitu pelkästään luonnon pilaamiseen. Joidenkin mielestä autiotupia voi käyttää kuin omiaan.

Millä oikeudella keskisuomalainen latujärjestö valtaa viikoksi Poroenon kämpän, espoolainen lippukunta Lossun kämpän tai nuori pari Jogaksen tuvan? Samaan sarjaan voi laskea valtakunnallisen luonnonsuojelujärjestön vaelluksen, johon osallistui liki kolmekymmentä ihmistä, kun Käsivarren herkkään maastoon sopiva ryhmäkoko on 2–4 henkeä.

Pohjanoteerauksena voi pitää kesällä 2018 erään erätarvikeyrityksen juhlavaellusta, johon osallistui kymmeniä ihmisiä. Järjestelyt olivat alkeelliset, onneksi vaellus tapahtui Kalottireittiä myöten. Se pelasti tapahtuman täydelliseltä katastrofilta.

Kalottireitin ansioksi voi laskea ison osan Käsivarren maaston säilymisestä enemmältä tuholta. Se ohjaa kokemattomat kulkijat merkitylle reitille, jolloin ympäröivä maasto säilyy.

Käsivarteen eivät kuulu savustusastiat, eivät muovit, foliot tai mitkään muutkaan jätteet. Ainoat nopeasti häviävät ovat ihmisen ulosteet ja wc-paperit. Jopa tulitikut säilyvät vuosia ennen maatumista.

Luonnon turmelemiseksi lasken myös C&R-kalastuksen [pyydystä ja vapauta]. Esimerkki vuodelta 2018, jolloin tapasin miehen, joka kehui aamupäivällä vetäneensä ylös yli 60 rautua ja harjusta. Jatkoa seuraisi iltapäivällä.

Metsäalueella suositeltava risukeitin ei kuulu avotunturialueelle. Maata myöten suikertelevien katajien ja koivujen repiminen on ehdottomasti kiellettyä.

Ruoan lämmittäminen tehdään neste- tai kaasupolttimilla. Tyhjät patruunat tuodaan luonnollisesti pois eikä haudata kivien alle. Ajattelemattoman ja piittaamattoman toiminnan seurauksena syntyy helposti jätekasoja, esimerkkinä Urtashotellin pihapiiri.

Käsivarren pelastamiseksi esitän tiukkoja rajoituksia. Muutos alkaa kokemattomien vaeltajien kouluttamisella. Ajokortti todisteeksi siitä, että asiaan on perehdytty ja saatu asiallista opastusta, eikä sopiva maksukaan alueen käytöstä olisi liikaa. Ei kaiken tarvitse olla ilmaista, kun joka tapauksessa alueen huolto maksaa ja se kustannetaan yhteisistä varoista.

Vaellusmaastojen pelastamiseksi valtakunnallinen retkeilyalan lehti esitti vuonna 2018 vetoomuksen, ettei kivikasoja kasattaisi. Perustelu oli varsin selkeä. Laki kieltää moisen rötöstelyn.

Minä jatkan lehden linjalla toteamalla, että oikea vaeltaja ja luonnonystävä oivaltaa ilman paimentamista moisen asian. Koskematon luonto on pilattu sillä hetkellä, kun ensimmäinen kivi nostetaan maasta. Jos asia ei vieläkään mene perille, kerro asia tuhannella, kymmenellä tuhannella ja niin edelleen.

Valitettavasti Suomesta löytyy tuhottuja maastoja jo liiankin kanssa. Niitä ei tarvinne erikseen nimetä, aika moni lienee vaellellut niillä.

Säästetään edes Käsivarsi. Se on Suomessa ainutkertainen alue, jota ei saa pilata pikkusielujen itsekkyyden takia.

Kirjoittaja on lahtelainen.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kahdesti päivässä arkisin ja kerran päivässä viikonloppuisin.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut