Hoitajana mietin usein peruspalveluiden saatavuutta ja saavutettavuutta. Saavutettavuus on tärkeä näkökulma, kun halutaan tuoda palveluihin asiakaslähtöisyyttä.
On eri asia sanoa, että kaupunki järjestää palveluita, kuin että palvelut olisivat aidosti myös saavutettavissa. Tästä esimerkkeinä digitalisaation lisääntyminen terveys- ja virastoasioinnissa, joiden saavutettavuus on herättänyt huolta myös valtakunnan tasolla. Tämä on herättänyt huolta myös itsessäni seuratessani lähipiirin ongelmia koronarokotteiden ajanvarauksen ja digitaalisten terveyspalveluiden kanssa.
Toinen näkökulma on esteettömyys. Esteettömyyteen liittyvät ongelmat huomaa yleensä vasta, kun niitä joutuu itse kohtaamaan läheisenä tai liikuntarajoitteisena.
Invalidiliitto on juuri julkaissut, että jokaisen kunnan tulisi laatia esteettömyyssuunnitelma. Yhdenvertaisuussuunnitelma onkin jo lakisääteinen. Liian usein esteettömyys ja yhdenvertaisuus on jäänyt huomiotta kunnan ja yksityisen palvelunjärjestäjän palveluissa. Tätä varten tulisi laatia suunnitelma, joka velvoittaa toimijoita sitoutumaan esteettömyyden edistämiseen.
Harvemmin esteettömyydestä ja saavutettavuudesta on kenellekään haittaa, päinvastoin. Esimerkiksi lastenrattaiden tai -vaunujen ja rollaattorin kanssa liikkuvat hyötyvät myös näistä. Sen sijaan se kertoo kunnasta erityisen paljon, miten otetaan huomioon vammaiset, liikuntarajoitteiset, ikääntyneet sekä muut toimintaesteiset ihmiset.
Kehitystä ei pidä pysäyttää, digitalisaatio tukee monia kansallisia tavoitteita. Kuitenkin meidän tulee huolehtia, että kaikki saavat palveluita oman toimintakykynsä mukaisesti.
Kirjoittaja on lahtelainen kuntavaaliehdokas (sd.).
Esteettömyyteen liittyvät ongelmat huomaa yleensä vasta, kun niitä joutuu itse kohtaamaan läheisenä tai liikuntarajoitteisena.