Aleksi Sammalisto Esalainen: Piirisarjasta EM-kisajoukkueen kapteeniksi ja Kortteliliigan vaihtopenkille

Aleksi Sammalisto

Tämä on tarina kahdesta jalkapalloon hurahtaneesta pojasta. Nämä Pohjanmaalla teini-ikäisiksi asti varttuneet futisintoilijat eivät tunne toisiaan henkilökohtaisesti, mutta pelasivat muutamia kertoja vastakkain Vaasan piirin junioriotteluissa.

Vuonna 1987 syntyneistä pelureista pidempi, teknisempi ja tehokkaampi edusti vöyriläistä Norrvalla FF:ää. Tanakampi ja hitaampi hikoili sittemmin TP-Seinäjoen kanssa SJK:ksi fuusioituneen Sepsi-78:n keskikentällä.

Kaksikon ja heidän joukkueidensa välisestä paremmuudesta ei ollut missään vaiheessa epäselvyyttä. Norrvalla vei ja Sepsi vikisi.

Eräässä keskinäisessä kohtaamisessa "nottajokelaasten" valmentaja asetti kertomuksen kömpelömmän pojan vartioimaan taitavampaansa. ”Roiku, rappaa ja riko tuota isoa kaveria”, ohjeisti Sepsi-käskijä suojattiaan.

C-poikien piirisarjan kamppailu päättyi lopulta Norrvallan 16–0-voittoon. Pitkä poika teki lähes puolet vöyriläisten maaleista. Haalarihommiin komennettu "päällystakki" selvisi iltapuhteestaan keltaisella kortilla.

Molemmat pojat rakastivat ja hengittivät futista jokaisella solullaan. Yksilötasolla heidän välillään oli kuitenkin yksi suuri ero. Toisen harjoittelu ja kokonaisvaltainen urheilijana eläminen tähtäsi tiukasti kohti aikuisten huipputasoa. Toisen ei, tai vähintään pahasti lipsuen.

Nyt tämä päämäärätietoisesti uraansa rakentanut puolustava keskikenttäpelaaja on siellä, missä on varmasti jo lapsena unelmoinut olevansa. Jalkapallon miesten EM-kisoissa Suomen A-maajoukkueen kapteenina.

Kyseessä on siis polvivaivoista kärsinyt Norrvalla-kasvatti Tim Sparv, joka on tällä hetkellä valmistautumassa Huuhkajien lauantaina pelattavaan EM-avaukseen Tanskaa vastaan.

Entä mitäpä kuuluu tälle tarinan toiselle veijarille? Sepsi-kasvatin aktiivinen futisuransa päättyi joensuulaisen Jipon riveissä B-ikäisenä. Pelitaidoilla ei ollut mitään tekemistä lakeuksilta Pohjois-Karjalaan siirtymisessä. Koulupaikka ratkaisi asian.

Tänään, vajaat 20 vuotta viimeisen junnufutispelinsä jälkeen, hän ei pohdi sitä, olisiko mikropitsojen, mopohommien ja alaikäisenä riipaistujen ensikännien väliin jättäminen siivittänyt hänet paremmaksi jalkapalloilijaksi. Ei suinkaan.

Nykyisin Lahdessa asuva paikallisradiojuontaja ja Etelä-Suomen Sanomien urheilutoimituksen kesähessu nauttii elämästään koti-isänä ja penkkiurheilijana.

Aivan tyystin Selectin perässä juokseminen ei ole loppunut häneltäkään. Lapsuusvuosilta karttuneet muistot pallotatsin puutteellisuudesta ja vasemman jalan turhuudesta heräävät seuraavan kerran henkiin torstaina Mukkulan hiekkakentällä.

Kortteliliigan kuluvan kesän avauspelissä tämä Jymypallon merimerkki tarjoaa valmennukselle vettä ja tarvittaessa pallopumpun. Paremman puutteessa hänet saatetaan komentaa myös kentälle antamaan huilivaihtoja avauskokoonpanon tekijämiehille.

Jalkapallo on meille monille läpi elämän rinnalla kulkeva ihastus. Niin myös minulle, tarinan toiselle pojalle.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut