Yritystilaus tunnistettu

Voit käyttää palvelun kaikkia sisältöjä vapaasti. Jos haluat kommentoida, kirjaudu sisään henkilökohtaisella Mediatunnuksella.

Mikä on sähkön tuntihinta nyt? Seuraa tästä

Lukijalta | Aina ei aika kultaa muistoja

Esalaisessa (28.5.21) Mikael Hoikkala kirjoittaa Lahden lyseon kuuluisasta hengestä. Koulu täyttää sata vuotta, ja siitä on kirjoitettu muistelmateos. Hän on ilmeisesti käynyt lyseon luokat ennen ja jälkeen vuosituhannen vaihteen. Toimittajakollegastaan hän mainitsee "mokoma yhtäriläinen".

Itse olen käynyt keskikoulua, yläastetta ja lukion Yhteiskoulussa (yo-tutkinto 1980). Myös minulla on muistoja lyseosta. Se oli silloin poikakoulu. Vanhaa rakennusta kutsuttiin leikkisästi nimellä Golditz.

Sattuman oikusta jouduin Yhteiskoulussa tyttöluokalle. Koska teineinä ollaan kiinnostuneita vastakkaisesta sukupuolesta, saimme luokkana kutsun lyseon "konvaan". Koska en ollut luokan laihimpia tyttöjä, kokoani arvosteltiin jo lyseon pihalla ääneen, joten se "herrasmiemäisyydestä".

Hoikkala kirjoitti, että oli vieraillut lyseossa toimittajana ja kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka nykyään opettajaa voi kutsua etunimeltä. Ovatko opettajat Suomessa kunnioitettuja ja auktoriteetteja, kun edes kouluväkivaltaa ei saada kuriin?

Hiukan aikaisemmin samalla palstalla kirjoitti Päivi Piirainen. Hän ihmetteli Sysmän yläkoulun kiusaamistapahtumaa. Sitä koulu kutsui "tavanomaiseksi". Hän viittasi myös nuoren naisen rankkaan tarinaan (ESS 19.5). Siinä Melek Ayarci kertoo, ettei hänellä ole lainkaan hyviä muistoja Lahdessa käydystä alakoulusta.

Aina ei aika kultaa muistoja. Ei varsinkaan, jos kokee kiusaamista kuusi vuotta putkeen. Alakoulussa ollaan vasta lapsia tai varhaisteinejä. Se tulisi kaikkien muistaa!

Ovatko opettajat Suomessa kunnioitettuja ja auktoriteetteja, kun edes kouluväkivaltaa ei saada kuriin?