Ehdokkaalta: Huumeiden käyttäjien läheisten joukko kasvaa

Pasi Tuomaila

Nyt kuntavaalien alla on jäänyt huomiotta yksi tärkeä, koko ajan kasvava ryhmä, nimittäin huumeiden käyttäjien läheiset. Miksi? He kärsivät läheisensä huumeiden käytöstä eniten ja olisivat oikeutettuja myöskin saamaan hoitoa ja siihen, että heidät huomioitaisiin yksilöllisesti.

Tässä kirjoituksessa on monen läheisen kokemus miten heitä on kohdeltu ja mitä apua he ovat saaneet. Kirjoitus ei siis ole kritiikkiä ketään kohtaa, vaan palaute, jonka pohjalta kaupungissamme olisi aika ottaa huumeidenkäyttäjien läheiset paremmin huomioon.

Samalla, kun huumeiden käyttö lisääntyy, kasvaa kaupungissamme läheisten määrä. Oletko miettinyt, miten monta läheistä yhden huumeiden käyttäjän elämä koskettaa?

Jokainen huumeiden käyttäjä on jonkun lapsi. Hänellä on isä ja äiti, sisaruksia, isovanhempia ja sukulaisia. Hän saattaa myös itse olla jonkun puoliso, isä, äiti tai ystävä.

Kysyykö kukaan miten he jaksavat. Miten suoriutuvat arjesta, työstä, perheen hoidosta, kodin siisteydestä, sosiaalisista suhteistaan, harrastuksistaan. Miten suoriutuvat syyllisyydestä? Elämästä ylipäänsä?

Mitä aiheuttavat vuosia kestävä jatkuvassa pelossa ja hälytysvalmiudessa eläminen? Unettomat jaksot, taloudelliset ongelmat, syyllisyys ja häpeä, huoli omasta ja läheisten terveydestä ja selviytymisestä. Huoli eriarvoisesta kohtelusta.

Läheisille ei ole kaupungissamme mietitty omaa hoitopolkua taikka hoitotahoa, josta löytyisi osaamista.

Huumeiden käyttäjän läheisen hakiessa apua avuksi aloitetaan usein tilapäinen lääkitys ja kirjoitetaan hetken sairasloma. Kehotetaan palamaan sitten hyvin levänneenä takaisin työelämään. Voivotellaan ja toivotaan, että tilanne paranisi. Pyritään olemaan empaattisia, rohkaistaan, että kyllä tämä tästä iloksi vielä muuttuu, ”on varmaan raskasta ja koittakaa jaksaa” ja ”jos tilanne pahenee, tulkaa uudestaan”.

Läheistä pallotellaan hoitotaholta toiselle, sillä kukaan ei tiedä kenelle hänen hoitonsa kuuluu. Miksi näin on? Siksi, että läheisille ei ole kaupungissamme mietitty omaa hoitopolkua taikka hoitotahoa, josta löytyisi osaamista. Kahden viikon sairausloma ja unilääkeresepti ei hoida sairautta eikä poista ongelmaa. Se vain pitkittää sitä.

Päihteidenkäyttäjän hoitoon hakeutumisessa läheinen on usein myös se tärkein linkki. Silti hänet on unohdettu kokonaan myös verkostoyhteistyöstä.

Onko Lahdessa mietitty, paljonko räjähdysmäisesti lisääntynyt läheisten määrä sekä sen myötä tulevat sairauspoissaolot, liitännäissairaudet, erakoituminen ja syrjäytyminen myöhemmässä vaiheessa maksavat Lahdelle terveysmenoina? Onko mietitty mitä ne maksavat yhdelle ihmiselämälle?

Kirjoittaja on lahtelainen kuntavaaliehdokas (Pro Lahti).

Siirry vaalien tulospalveluun

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut