Aino Kattilakosken Esalainen: Älä leikkaa nurmikkoa, pölyttäjien siipien varassa lepäävä ihmiskunta kiittää

Aino Kattilakoski

Kesäkuun ensimmäisten päivien edetessä luonto on kukkeimmillaan. Rakastan tätä vehmautta, vihreyttä ja ilmassa leijailevaa huumaavaa alkukesän tuoksua tuomen kukkineen ennen lehmuksien loppukesäisen limaista lemua.

Kesä, lomat ja kasvavat nurmet tarkoittavat myös erinäisiä pihahommia, kuten kukkien ja hyötykasvien istutusta ja nurmikonleikkuuta. Jos ruohonleikkurin työntelyn sijaan mielesi halajaa koronarokotukset saatuasi pitkästä aikaa ihmisten ilmoille ja aurinkoisille terasseille, minulla on sinulle hyviä uutisia. Saatat toiminnallasi ja leikkaamattomalla nurmikolla antaa ihmiskunnalle lisää elinaikaa.

Ihastelimme mökillä muutama viikko sitten mustikanvarpujen ja -kukkien kauneutta ja suurta määrää. Nautimme hiljaisuudesta, mutta samalla tuo hiljaisuus tuntui yhtä inhottavalta kuin hiljentynyt hyttysen ininä makuupussissa telttaretkellä. Mustikanvarpujen peittämiltä mättäiltä puuttui kaikki pörinä ja surina eli pörriäiset.

Mehiläiskato on vain yksi, mutta sitäkin merkittävämpi osa eläin- ja hyönteislajien joukkokatoa maapallollamme. Asiantuntijoiden mukaan pölyttäjien määrän ja monimuotoisuuden romahtaminen voi olla ihmiskunnan kohtalonkysymys, koska se vaarantaa ruoantuotannon, vähentää ilmaa puhdistavien ja eroosiota ehkäisevien kasvien määrää, voi aiheuttaa monien hyönteisiä syövien lajien kuten lintukantojen romahtamisia ja ryöpsäyttää tuholaislajien määrän valloilleen.

Hyvästit voisimme myös heittää monille herkuille, kuten kahville, kaakaolle ja marjoille sekä puuvillakankaisille vaatteille ja joillekin lääkkeille.

Asiantuntija-arvioiden mukaan pölyttäjälajeista joka viides on Suomessa uhanalainen. Syitä pölyttäjien määrän maailmanlaajuiseen hupenemiseen on monia, kuten esimerkiksi maankäytön muutokset, tehomaatalous ja torjunta-aineiden käyttö, ympäristön saastuminen, elinympäristöjen hupeneminen, hyönteismyrkyt, vieraslajit ja ilmastonmuutos.

Kaikkein näkyvimmillään ongelma on maissa, joissa tehomaatalous on yleistä. Samaan aikaan kun kasvava väestö ja parantuva elintaso vaativat enemmän ruokaa, pölyttäjät vaativat ekologisesti kestävämpää maataloutta ja monipuolisempia elinympäristöjä.

Onneksi jotakin voi vielä yrittää tehdä. Kuka tahansa voi esimerkiksi perustaa niityn tai rakentaa viherkaton, hyönteishotellin tai lahopuuaidan, ruokkia perhosia, välttää torjunta-aineita tai jättää sen nurmikon leikkaamatta. Mutta kyllähän nämä ovat vähän sellaisia keinoja ratkoa laajaa ja monisyistä ongelmaa, kuin napolla eli kauhalla yrittäisi sammuttaa suurta kerrostalopaloa. Oikeasti valtavia muutoksia tarvittaisiin laajemmalla järjestelmätasolla asti, mutta se on jo pidempi keskustelu se.

Pienistä puroista syntyy kuitenkin suuri virta ja jos mitään ei tee, on aivan turha valittaa ekokatastrofin mahdollisesti aiheuttamasta ympäristöpakolaisuudesta tai ruoan hinnan noususta Suomessa. Samalla tavalla kuin on aivan turha valittaa kotikuntansa asioista, jos ei edes käytä suotua mahdollisuutta vaikuttaa ja äänestä tulevan viikon kuntavaaleissa.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut