Ehdokkaalta: Luottamuspula estää paikallista sopimista

Ville Sipilä

Heti alkuun on tehtävä selväksi, että ay-liike ei vastusta paikallista sopimista, yksipuolista sanelupolitiikkaa kylläkin.

Työnantajapuoli on tasaisin väliajoin tehnyt äänekkäitä ulostuloja, muun muassa Jyri Häkämiehen ja Minna Helteen suulla, joissa se on antanut ymmärtää, että paikallinen sopiminen olisi ay-liikkeelle jonkinlainen mörkö tai punainen vaate. Mielestäni näillä ulostuloilla pyritään heikentämään järjestäytyneiden työtekijöiden eli ammattiliittojen asemaa.

Miksi sitten ay-liike haraa vastaan? Vastaus on luottamus, sitä ei ole. Sitä ei myöskään saavuteta työnantajien edustajien hokemalla, kuinka paljon hyvää työntekijöille olisikaan tarjolla, kunhan luotatte meihin ja meidän haluamaan uuteen toimintamalliin, eli työehtosopimusten (tes) ja kolmikantaisen neuvottelukulttuurin lakkauttamiseen.

Miten luottamusta voisi lisätä? Luomalla toimintaympäristöstä ja neuvottelukulttuurista avointa sekä rehellistä. Tämä olisi mahdollista parantamalla luottamushenkilöiden asemaa yrityksissä, esimerkiksi ottamalla työntekijöiden edustajat mukaan johtoryhmiin tai yritysten hallituksiin, eli osallistamalla työntekijät aidosti päätöksentekoon, jolloin ymmärrys tehtävistä päätöksistä lisääntyy, ja näin luottamus voi kasvaa. Lainsäädäntö tämän jo mahdollistaa, mutta kuinka monessa yrityksessä tämä toimii oikeasti? Ensin tulisi siis rakentaa kestävä perusta eli kivijalka paikalliselle sopimiselle. Nyt näin ei ole.

Akavan helmikuussa julkaiseman kyselyn mukaan puolet työnantajista haluaisi laskea palkkoja paikallisella sopimisella. Sama ajatus, tai ainakin palkkakehityksen hidastaminen, on varmasti lähes kaikilla työnantajilla toimialasta riippumatta.

Suomessa on jo edelläkävijäyrityksiä, jotka panostavat henkilöstönsä hyvinvointiin. Niissä ymmärretään, että hyvinvoivat työntekijät lisäävät tuottavuutta. Tällöin myös yrityksen tulos kasvaa.

Elintarvikealalla, jota itse edustan, paikallinen sopiminen toimii ainakin alan suurimmissa yrityksissä.

Mikäli työntekijät laitettaisiin yksin pitämään huolta omista perustason työoikeuksistaan henkilökohtaisissa palkka- sekä työehtoneuvotteluissa, yleinen palkkakehitys hidastuisi, sillä kaikilla ei ole vaadittavia neuvottelutaitoja tai sosiaalisia taitoja. (Palkat puolestaan vaikuttavat kulutukseen ja sitä kautta talouskasvuun.)

Elintarvikealalla, jota itse edustan, paikallinen sopiminen toimii ainakin alan suurimmissa yrityksissä. Lahdessa esimerkiksi Fazerilla ja Hartwallilla on pystytty tähänkin saakka sopimaan paikallisesti muun muassa tessistä poikkeavista työajoista. Sopimukset on tehty yhdessä työnantajien ja työntekijöiden välillä alan tessin toimiessa sopimusten ”perälautana”.

Työehtosopimuksia tarvitaan myös tulevaisuudessa takaamaan työehtojen minimitaso (heikoimmille). Keskustelemalla ja aidosti neuvottelemalla voidaan tämän päälle sopia yhdessä mitä vaan.

Ammattiliitot ovat palkansaajien edunvalvojia, ja sitä työtä niissä pyritään tekemään myös muuttuvassa maailmassa.

Kirjoittaja on lahtelainen pääluottamusmies, elintarvikealan tes-neuvottelukunnan jäsen ja kuntavaaliehdokas (sd.).

Siirry vaalien tulospalveluun

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut