Ehdokkaalta: Kommentti Juha Tapiolan mielipidekirjoitukseen

Eero Seesvaara

Kuntavaaliehdokas Juha Tapiola esitti 25.5. mielipidekirjoituksessaan pohtimisen arvoisen asian, joka liittyy Lahti Energian ja Lahti Aquan osingonmaksupolitiikkaan, esimerkkinään Lahti Energia (LE). Lahden Energialaitos yhtiöitettiin vuonna 1990. Sitä ennen oltiin päästy tavoitteeseen: Lahden Energialaitoksen hinnoittelu oli maan halvinta.

Aluksi osingot olivat varsin maltillisia. Sitten ruokahalu kasvoi syödessä, vaikka tuloksesta jouduttiinkin maksamaan enemmän myös yhteisöveroa. Myöhemmin omistajapuolen ajattelu näyttää ainakin jossain määrin siirtyneen tarkastelemaan osinkoja yhtiön kaupunkiomisteisuuden olemassaolon kriteerinä: yhtiön pitää maksaa osinkoja, jotka on suhteutettu sen arvostukseen. Jos ei maksa, pannaan yhtiö myyntiin ja myyntirahat johonkin tuottavampaan ja riskittömämpään.

Energiaviraston sähkönjakeluyhtiöiden tuottoja koskevasta selvityksestä löytyy puolisen tusinaa yhtiötä, joiden strategia näyttää olevan sama, jota Tapiola esittää pohdittavaksi: osingot jaetaan omistajille halpoina siirtohintoina. Myös energiantuotannon alalla on yhtiöitä (niin sanotut Mankala-yhtiöt), joiden lähtökohtana on tehdä nollatulos. Periaatteena on, että näiden osakkailleen toimittama energia on mahdollisimman halpaa, jolloin mahdolliset voitot syntyvät omistajayhtiöissä.

Pidän Tapiolan ehdottamaa ajatusta osingonmaksusta pidättäytymisestä pohdinnan arvoisena, kun hänen mainitsemaansa ”hävikkiä” valtion verojen muodossa ei tässä mitassa tällöin olisi. Toki on huomattava, että ”osingoille” pääsisivät LE:n tapauksessa tällöin myös hollolalaiset: hehän eivät maksa Lahdelle kiinteistöveroa, mutta pääsisivät osalliseksi entistä edullisemmista sähkönjakelu- ja kaukolämpöhinnoista niiltä osin, kuin ovat Lahti Energian asiakkaita.

Ainakaan sähkönjakelun osalta hinnoittelun muuttuminen kuntarajalla ei ole lainsäädännön vuoksi mahdollista. Myöskin paljon energiaa käyttävien (energiaintensiiviset yritykset) ja muiden asiakkaiden välinen ”taakanjako” muuttuisi paljon energiaa käyttävien hyväksi, alenisihan tällaisen asiakkaan energiakustannus todennäköisesti enemmän kuin kiinteistövero nousisi.

Jos ei maksa, pannaan yhtiö myyntiin ja myyntirahat johonkin tuottavampaan ja riskittömämpään.

Voi lisäksi olla, että esimerkiksi yritykset mieluummin maksavat energialaskuja, jotka jossain määrin elävät liiketoiminnan volyymin mukaan ja joihin voi kohdistaa energiatehokkuustoimenpiteitä, kuin kiinteänä junnaavaa kiinteistöveroa.

Vaikka osinkojen maksusta luovuttaisiin, on hyvä muistaa, että esimerkiksi LE maksaa silti omistajalleen verotehokkaasti vanhan tiedon mukaan korvauksina ja korkoina noin seitsemän miljoonaa euroa vuodessa. Sillä kyllä mukavasti kompensoidaan omistuksesta koituvaa riskiä ja vaivannäköä.

Kirjoittaja on diplomi-insinööri, Lahti Energian entinen toimitusjohtaja ja lahtelainen kuntavaaliehdokas (kd.).

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut