Chiméne Bavardin Esalainen: Hoitaja antoi koululaiselle luvan kiroilla koronatestissä – Kaksi suosituinta rumaa sanaa kuulemma helpottivat oloa

Chiméne Bavard

Jouduin viemään ekaluokkalaisen poikani viime viikolla toista kertaa koronatestiin. Se ei ollut helppoa, koska takana oli jo yksi testi, jonka aikana poikani oli heiluttanut päätään. Hän itki sen jälkeen pitkään ja vannoi, ettei mene toista kertaa. Edessä oli siis tahtojen taistelu, joka alkoi autossa inttämisenä ja jatkui pienenä juoksukilpailuna terveyskeskuksen pihassa. Ovella keksin paniikissa sanoa pojalle, että hän saa halutessaan kiroilla, jos siltä tuntuu.

Ovella oli onneksi vastassa mahtava ja asiansa osaava hoitaja ufo-asussaan. Kun poika vielä kovaan ääneen ilmoitti, ettei halunnut testiin, hoitaja vastasi tyynesti, ettei sillä ole merkitystä, koska se pitää nyt kuitenkin ottaa. Kiroilusuunnitelma oli hoitajan mielestä hyvä.

"Minä olisin antanut luvan kiroilla, vaikka äiti olisi kieltänyt", hoitaja totesi.

Kun tikku meni nokkaan, poikani kajautti kriittisimmillä hetkillä täydellä tunteella ensin saatanan ja vielä perään v-sanan. Pari kyyneltä poskellaan poika sanoi, että tuhmat kirosanat olivat helpottaneet oloa. Hoitajakin kehui, että komeasti kiroiltu.

Kiroilu on asia, joka jakaa kansaa. Ääripäässä on ihmisiä, joiden joka toinen suusta tuleva sana on niin sanottu ruma sana. Toisessa laidassa taas on sellaisia, jotka eivät vahingossakaan kiroile ja he paheksuvat otsa kurtussa kaikkia niin tekeviä. Siinä välissä on sitten paljon porukkaa, jolta välillä lipsahtaa kirosana sopivassa tilanteessa. Sopiva tilannekin on tietysti jokaisen makuasia.

Kiroilusta puhutaan usein myös sosiaalisen median kanavilla. Usein työni kannalta hyödyllisessä Facebookin Lahden alueen vanhemmat -ryhmässä kirosanoista keskusteltiin hiljattain. Keskustelun aloittaja oli lukenut ja jakanut Suomen Kuvalehden mielenkiintoisen artikkelin aiheesta parin vuoden takaa. Paljon kirosanoja vilisevässä tekstissä muun muassa todetaan, että tutkimusten mukaan kiroilevilla ihmisillä on tavanomaista laajempi sanavarasto, mikä saattaa korreloida älykkyyden kanssa. Jutussa kerrotaan kiinnostavasti monien suomalaisten kirosanojen historiasta ja erityispiirteistä. Minua huvitti eniten toimittaja Mirka Heinosen kuvailema oma kiroilu. Hän havaitsi käyttäneensä arkiaamun kahden ensimmäisen tunnin aikana viittä suosituinta kirosanaa erilaisissa tilanteissa. Kirosanat putkahtivat ulos suusta aina kun hän oli ärtynyt. Aamukiroilu saattaa olla hyvin yleinen tapa suomalaisissa perheissä.

Artikkelista poikineen nettikeskustelun perusteella lahtelaisissa pikkulapsiperheissä on kirjavia tapoja suhtautua kiroiluun. Yksi antaa lasten kiroilla, mutta ei vieraiden kuullen. Toisen perheessä käytetään lievempää sanaa himputti, kun oikein harmittaa. Moni sallii yhden kirosanan, jos on pakko tuulettaa tunteita ulos.

Lapsia kiroilusta on vaikeampi rangaista, jos sattuu itse kiroilemaan paljon. Lapset ovat mestareita bongaamaan vanhemmalta lipsahtaneen ruman sanan, jota sitten toistetaan ahkerasti perässä. Kuten moni muu asia, kiroilukin toimii tehokkaimmin pieninä annoksina oikeilla hetkillä.

Meillekin koronatestissä kiroilu jäi varmasti hyvin mieleen siksi, että se oli sellaista harvinaista herkkua, joka tehosi.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut