Marjaana Laholan Esalainen: Pieneen tottuneelle isompi asunto tuo mukanaan elämäntaparemontin ja kulttuurishokin – mitä tehdä, kun yhtäkkiä omistaakin kaksi pöytää?

Marjaana Lahola

Herranjestas, miten tämä näyttää yhtäkkiä pieneltä.

Yksiö on tyhjä ja lattiasta kattoon puunattu. Pakettiautoon on kannettu tavarat, jotka olivat mahtuneet asuntoon niin täydellisesti, että jokainen nurkka oli vähän kuin oma huoneensa. Sänky oli tietysti makuuhuone, nojatuolit ja televisiotaso yhtä kuin olohuone. Ruokapöytä oli yhdistetty toimisto, meikkipöytä sekä ruokasali (poista vain näppäimistö!) ja yhdessä nurkassa oleva pieni kirjahylly esitti tietysti kirjastoa.

Tilaa oli jopa sille tärkeimmälle: tanssimiselle. Sopiva määrä tyhjää lattiatilaa tekee kummasti asunnosta mukavamman.

Ymmärrän siis hyvin innostuksen pieniin asuntoihin, vaikka pääkaupunkiseudun alle 20-neliöisiin miniyksiöihin tuskin muuttaisinkaan. Yksin asuessa tilaa ei yksinkertaisesti tarvitse paljoa. Hyvin suunniteltu ja sisustettu asunto ei tarvitse ylimääräisiä neliömetrejä.

Pienet pintaremontit muuttuivat Päijät-Hämeessäkin useiden viikkojen projekteiksi – "Nyt saa ahertaa ihan tosissaan", sisustussuunnittelija Maija-Riitta Mustonen iloitsee

Elämäntilanteet kuitenkin muuttuvat, joten oli luovuttava pienestä yksiöstä ja hankittava isompi asunto. Sekin on miniasuntojen tapaan ilmeisesti jonkinlainen trendi: yli vuoden kestäneet etätyöt ovat saaneet tajuamaan, että erillinen toimistohuone olisi, jos ei aivan pakollinen, niin vähintäänkin elämänlaatua huomattavasti parantava asia.

Kun yksiön tavarat oli kannettu uuteen asuntoon, eteen tuli kuitenkin ongelma: tanssitilaa oli niin paljon, että voisi järjestää tanssikurssin. Täydellisesti yksiöön asettuneet tavarat näyttivät yhtäkkiä yksinäisiltä ja vähän surumielisiltä. Makuuhuoneen sisustuksena oli sängyn lisäksi pari muuttolaatikkoa. Seinät kaikuivat, vaikka kuinka yritti pelastaa asiaa verhoilla ja matoilla. Kuka konmaritti elämäni?

Ei auttanut: muuttoauto alle ja ostoksille. Elämään tuli outoja uusia asioita, kuten isompi kirjahylly ja erillinen työpöytä.

Varovainen kaipuu pienempään näkyi silti. Nojatuolien ja television välikin oli niin pitkä, että periaatteidensa vastaisesti sitä alkoi miettiä, pitäisikö kuitenkin hankkia isompi televisio. Vai löytyisikö turvallisuudentunne, jos vetää nojatuolit lähemmäs televisiota ja syö edelleen tietokoneen edessä?

Kevät kiihdyttää siivous- ja sisustamisintoa entisestään, ja se näkyy myös Lahden kirpputoreilla – nämä rakennustarvikkeet viedään käsistä

Joku joskus sanoi, että työhön tuppaa aina kulumaan siihen käytettävissä oleva aika. Myös asuntoon tuppaavat näemmä päätymään sinne mahtuvat tavarat, eikä tippaakaan vähempää. Vuosien varrella minimalismin ystäväkin sortuu aina silloin tällöin, ja tavaran määrä yllättää jo yksiötäkin tyhjentäessä.

Silti pienessä asunnossa on pakko priorisoida. Tarvitsenko tätä oikeasti? Mahtuuko se mihinkään? En viitsi edes ajatella, millaista olisi tyhjentää vuosikymmeniä asuttu omakotitalo. Kaappeihin uponneet tavarakasat, synnit ja luurangot kaivetaan muuttaessa esiin, halusi tai ei.

Toinenkin asia on suuremmassa asunnossa toisin: kotitöiden ja -puuhastelun määrä kasvaa. Nyt ymmärrän, miksi Yhdysvalloissa kotirouvia on niin paljon: eihän muuten kenelläkään olisi aikaa siivota niitä en-suite- ja vieraskylpyhuoneita, joita on television sisustusohjelmien perusteella oltava ainakin melkein yhtä monta kuin makuuhuoneita.

Oli miten oli, ensi kerralla taidan joka tapauksessa tilata paikalle muuttofirman.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut