Valtiovarainministerin salkku siirtyy toistamiseen tällä vaalikaudella keskustan puheenjohtajan käteen, kun puoluetta viime syksystä johtanut Annika Saarikko ottaa sen torstaina haltuunsa Matti Vanhaselta. Samalla Saarikosta tulee jo neljäs keskustalainen valtiovarainministeri hädin tuskin puoliväliinsä ehtineellä vaalikaudella.
Vanhanen ehti kantaa salkkua vuoden päivät keskustan edellisen puheenjohtajan Katri Kulmunin luovuttua siitä viestintäkoulutuksistaan nousseen kohun seurauksena. Heti aluksi Vanhanen teki selväksi, ettei hän halua työskennellä valtiovarainministerinä vaalikauden loppuun saakka, vaan jättää tehtävän sopivaksi arvioimanaan ajankohtana.
Tuo hetki koitti nyt, kun Saarikon on luonteva istua Vanhasen paikalle valmistelemaan tulevia budjetteja hallituksen puoliväliriihessään venyttämien kehysten pohjalta.
Historia on opettanut, että puheenjohtajan kannattaa tarttua valtiovarainministerin salkkuun, jos sitä tarjotaan hänen puolueelleen. Muuten molemmille voi tulla vaikeuksia.
Vanhanen toi Sanna Marinin (sd.) hallitukseen arvokasta kokemusta, mutta ongelmana oli, ettei hän kuulunut hallituksen ytimeen, puheenjohtajien muodostamaan viisikkoon. Siten hänen painoarvonsa ei noussut niin suureksi kuin valtiovarainministereiden yleensä, mistä räikein osoitus oli hänen sulkeminen puoliväliriihen ulkopuolelle neuvottelujen kriittisimmässä vaiheessa.
Vanhasen vaihtuessa Saarikkoon palautuu myös nykyiseen hallitukseen perinteinen asetelma, jossa pääministeri ja valtiovarainministeri päähallituspuolueiden puheenjohtajina muodostavat voimakaksikon, jonka varassa hallitus seisoo tai kaatuu.
Esimakua Saarikko sai jo puoliväliriihessä.
Saarikko uskoo uuden roolinsa tiivistävän vuoropuhelua SDP:n ja keskustan välillä, mutta haitaksi ei olisi, jos taloutta koskevat kysymykset saavat nykyistä suuremman huomion koko viisikon keskusteluissa.
Esimakua Saarikko sai jo puoliväliriihessä, missä hän ainoana puheenjohtajana kantoi näkyvää huolta budjettikehysten rikkomisesta. Kovat puheet tuottivat sillä kertaa vielä vaatimattoman tuloksen, mutta syksyn budjettiriihi tarjoaa Saarikolle uuden tilaisuuden taivutella ministerit tekemään päätöksiä, joilla hallitus voisi jättää perinnökseen muutakin kuin jatkuvan velkaantumisen ja kasvavan kestävyysvajeen.
Valtiovarainministerin natsat tarjoavat Saarikolle uskottavamman lähtökohdan kuin näinä aikoina muutenkin epäkiitollinen tiede- ja kulttuuriministerin salkku, jonka Saarikko sysäsi nyt Antti Kurvisen kannettavaksi keskustaväen suosiollisella myötävaikutuksella.