Jari Suomisen Esalainen: Mistä uusi nimi energiajakeelle?

Jari Suominen

Vihreän sekajäteroskiksen rinnalla oranssi energiajakeen pönttö näyttää jopa pirteältä, ja sellaiselta, että astiaan täytyy ottaa jonkinlainen suhde, vaikkakin tiedostamaton. Ja myönteinenhän se suhde on ollut. Reipas väri on itsessään energinen, ja pöntön sisältökin on oikeastaan hyödyllistä tavaraa, ei roskaa. Energiajäteastian täyttäminen on tuntunut palkitsevalta, koska sinne pudotettu roska tulee takaisin suihkuveden ja patterin lämpönä. Mitä enemmän energiajaetta, sen parempi.

Tiskialtaan alle piilotetut bio- ja energiajäteasiat täyttyvät melkein päivässä, mutta jätteiden paarialuokkaan kuuluvaa sekajätettä kertyy vain vähän. Muovipakkaukset ja -kääreet valtaavat itselleen leijonan osan energiapussin sisällöstä. Muovin lisäksi astiaan päätyvät paperiset leipäpussit, käytetyt maskit, rikkinäiset sukat ja muut tekstiilit, joita ei kehtaa viedä kierrätykseen.

Viime aikoihin asti ajattelin, että energiajäteastiaan laitettu muovi joutaakin poltettavaksi, koska se on materiaalina ehtinyt palvella jo jossain muodossa, ja energiaksi poltettuna tuottaa hyötyä vielä kerran.

Keskustelu muovin kierrättämisestä raaka-aineeksi on tuonut ikävän sivuäänen muovin polttamista koskevaan ajatteluuni. Onhan selvä, että muovin uusiokäyttö on ympäristölle parempi vaihtoehto kuin hyödyntäminen fossiilisena energialähteenä.

Pakkausmuovin keräysastiat, joita on muun muassa markettien läheisyydessä, eivät ole olleet minun juttuni. Olen sinne joskus muiluttanut uusia patjoja suojanneet suuret muovikelmut, jotka täyttäisivät asuintaloni energia-astian, mutta mieleen ei tulisi kyörätä pienpakkausten muoveja muutaman kilometrin päähän.

Ja onneksi ei tarvitsekaan. Joitakin kuukausia sitten Salpakierto oy:n toimitusjohtaja Johanna Rusanen valisti minua, että energiajätteenä kerätyt pakkaukset ja muut muovit eivät mene poltettavaksi, vaan nykyään ne lajitellaan erilleen polttoon menevästä jätevirrasta ja ohjataan kierrätettäväksi raaka-aineena. Näin siinä tapauksessa, että muovi tunnistetaan lajitteluprosessissa sellaiseksi laaduksi, että se sopii kierrätykseen.

Energiajätteen erilliskeräyksen piirissä olevat päijäthämäläiset taloudet ovat ikään kuin kylkiäisenä mukana myös muovin erilliskeräyksessä. Tämä taitaa tulla joillekin yllätyksenä.

Tunnistamisen esteenä on ollut esimerkiksi pakkauksen värjääminen mustaksi, mikä aikaisemmin esti useiden elintarvikepakkausten kierrättämisen. Mustaa muovia ei tunnistettu lajitteluhihnalta kierrätettäväksi materiaaliksi. Elintarvikkeiden tuottajat ovat reagoineet ongelmaan, ja nykyään liha ja valmisruoka voidaan pakata esimerkiksi punaiseen muovikaukaloon.

Koska erikseen kerätystä kotitalouksien energiajätteestä suuri osa ohjautuu kierrätykseen eikä Kymijärven voimalaitoksen uuniin, eikö koko jätejakeen nimi ole harhaanjohtava? Energiajätteen nimi on perua ajalta, jolloin muovia ei lajiteltu, vaan todella poltettiin. Pitäisikö jakeelle kehittää nimi, nimi joka paremmin viestisi jätteen todellisesta käytöstä ja toisi esiin myös uusiokäytön paremmuuden polttamiseen verrattuna?

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut