Päivi Piiraisen Esalainen: Kiusaaminen ei saisi koskaan olla tavanomaista

Päivi Piirainen

Päivi Piirainen

Nimitellään, tönitään, naureskellaan, napautetaan ohikulkeissa koulukaverin kynä pulpetilta lattialle tai potkitaan tuolia, riepotellaan välitunnilla ja viedään pipo päästä. Kuulostaako tutulta? Onko kiusaamista kenties vähätelty tai kiusaaminen on tapahtunut monien silmien alla, eikä siihen ole puututtu?

Ehkä jollakin on omakohtaisia kokemuksia kiusatuksi tulemisesta tai juuri parhaillaankin joku jossakin seuraa sydän syrjällään oman lapsen ponnisteluja tämän koulutaipaleella.

Asia on tuskin vieras kenellekään.

Viime viikolla Etelä-Suomen Sanomat kertoi rankan tarinan koulukiusaamisesta (ESS 19.5.). Jutun pääosassa oli nuori nainen, jolla ei ollut yhtään hyvää muistoa Lahdessa vietetyistä alakouluvuosistaan.

Kiusaaminen alkoi jo ensimmäisellä luokalla, ja se oli henkistä ja fyysistä. Hänet jätettiin ulos porukasta ja hänen päällensä syljettiin.

Hurjin tilanne oli, kun hänen henkensä salpautui toisen oppilaan painon alla. Kotona kiusaamisesta ei tiedetty mitään.

Tarinat tuppaavat koventua. Hiljattain Yle uutisoi Sysmän yläkoulussa tapahtuneesta pahoinpitelystä (Yle 20.5.). Uutisen mukaan koulu piti tapahtumaa "tavanomaisena".

Uutisotsikoihin päätyi myös koulukiusaamistapaus, jota puitiin käräjillä asti (ESS 16.3.). Siinä 15-vuotias kuristi 13-vuotiaita hirttosilmukalla ja kyynärotteella. Tuolloin koulun rehtori oli uutisten mukaan todennut, että ”kaikissa kouluissa on koulukiusaamista”.

Huhtikuun lopulla ESS haastatteli luokanopettajan, joka kertoi, että koulukiusaaminen on vähentynyt, mutta raaistunut (ESS 24.4.).

Mannerheimin Lastensuojeluliitto teki nuorille kyselyn, josta paljastui, että nettikiusaaminen ja häirintä ovat verkkoa ja sosiaalista mediaa käyttäville nuorille arkipäivää.

Kyselyn mukaan nuoret ovat kohdanneet ja todistaneet herjoja, huhujen levittämistä, ilkeitä kommentteja ja ulkopuolelle jättämistä. Nuoret toivoivat, että heille kerrottaisiin koulussa enemmän nettikiusaamisesta ja sen seurauksista.

Toki pitää muistaa, että useimmissa kouluissa ja luokissa menee ihan mukavasti. Kiusaamista ei ole ja jos on, siihen puututaan heti.

Mutta sitten on tämä toinen puoli, jota eivät Kiva koulu -ohjelma tai Ankkuritiimi pelasta. Kiva koulu -ohjelman perimmäinen tarkoitus on ehkäistä kiusaamista ennalta. Ankkuritoiminnan perusperiaate on sama, varhainen puuttuminen.

Ja mitä yksi opettaja mahtaa? Hänen pitää osata tunnistaa, miten monimuotoista kiusaaminen voi olla. Ja mikä tärkeintä, hänen pitää uskaltaa puuttua siihen. Eikä kiusaamisen kitkemistä voi yksin opettajien hartioille sysätä, siihen tarvitaan enemmän ja kaikkia. Että terveisiä vaan kyliin ja koteihin.

Väkivallan kuittaaminen tavanomaiseksi tai sen vähättely vertaamalla oman koulun tilannetta muihin, pahempiin, on väärin. Kiusaamisen hyväksyminen on väärin.

Kommentoi