Ehdokkaalta: Arvostaako Hollola luontoa niin kuin väitetään?

Matti Laurila

Hollola arvottaa muttei arvosta luontoa, kuten käy ilmi kunnan vesihuoltopäällikön ja elinvoimajohtajan ESS:ssa olleesta vastauksesta kirjoitukseeni teiden suojavyöhykkeistä. Vesi- ja viemäriputket kulkevat pyörätien alla kansista ja linjamerkeistä päätellen. Pyörätien varren koivut ovat kasvaneet putkien päälle, mutta 151-vuotias mänty ei. Sen siemen on itänyt vuonna 1870, ja verso on kestänyt maailman myrskyjä tähän kevääseen asti. Isoäidin äitini oli männyn ”syntyessä” 12-vuotias, ja hänen lisäkseen männyn ohi ovat kulkeneet Ylistä Viipurintietä, nykyistä Hämeenlinnantietä pitkin mummoni, äitini, minä ja lapseni sekä heidän lapsensa eli kuusi sukupolvea. Kilpikaarnamänty kaadettiin, koska toimenpide arvotettiin kustannustehokkaaksi samalla kun poistettiin viisikymppiset koivut. Näitä 150-vuotiaiden mäntyjen kantoja on näkyvissä kymmeniä. Salpausselät ovat kuin karvaton karhu ilman kunnon hongikkoa.

Tienvarren latvaoksaiset ikimännyt eivät yksistään suojaa, vaan suojavyöhykkeen on oltava monikerroksinen sisältäen pensaita ja lehtipuita. Se on nyt tuhottu, hiilidioksidia kiivaasti sitovista nuorista männyistä ja kuusista on vain kanto jäljellä. Maameluvallin suojanpuoleisen rinteen pörriäisten suosimat raidat ja muut pajut sekä keskenkasvuiset puut ovat myös kantoina.

Kysyin valoisuuden lisäämisen tarpeesta pyörätietä käyttävältä, hän tuhahti vastaukseksi. Puunkorjuukoneet ovat kustannustehokkaan massiivisia, ja niin ovat niiden korjuujäljetkin. Etsin alueella menestynyttä kangasvuokkoa löytämättä sitä. Toivottavasti se oli risujen alla hengissä eikä ajourissa, jotka murskasivat metsäkasvillisuuden kenttä- ja pohjakerroksen.

Onko liikenneväylien suoja­vyöhykkeet tarkoitus hävittää?

Väitetään, että Hollolassa lähiluonto ja asukkaiden viihtyvyys ovat tärkeässä arvossa. Viimeisin lähiluonnon tappio on Koivusillanjokeen johtavan Oinaspuron kaarisillan vaihto rumpuputkeen, jotta autolla pääsee 20 m lähemmäksi palstaviljelmiä. Sen kokivat tappiokseen monet lähdepuron eliöt ekologisen käytävän katkettua sekä kaarnaveneitään uittavat lapset ja sillalle asti kevätretkeilleet luokat opettajineen. Kehätien melu on hämmästyttävän voimakasta, ja meluvallien rakentamatta jättäminen on saanut jotkut jo suunnittelemaan muuttoa, kuten kierrätyspuiston uhkakin. Asumisviihtyvyyden parantamiseksi ja luontokadon torjumiseksi tarvitsemme yhteistyötä.

Kirjoittaja on biologi, kuntavaaliehdokas (vihr.), Hollolan ympäristöyhdistyksen pj.

Kommentoi

Uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut