Mervi Pasasen Esalainen: Koiranpennut ovat söpöjä mutta kamalia – älä ota, ellet voi olla koirallesi kunniaksi

Mervi Pasanen

Olipa kerran koirakolumnisti Eikka, joka kirjoitteli Etlarissa. Olipa myös Tikru, sen kaveri. Molemmat ovat nyt poissa.

Eikan jälkeen tuli Roosa, joka hetken nautti täysin siemauksin ainoan koiran roolistaan. Tuhosimme idyllin tuomalla kotiin toisen koiran.

Koirien myynti on koronan aikana kasvanut huimasti. Se on nostanut pentujen hintoja, myös rekisteröimättömien, monirotuisten ja taustoiltaan kyseenalaisten pentujen. Se ei ole hyvä asia. Raha saa liikkelle inhat pentutehtailijat.

Samalla on käynyt ilmi, että koiria ottavat nekin, joilla ei ole mitään valmiuksia kasvattaa pentua.

On näet niin, että koiranpennut ovat aivan kamalia otuksia.

Kuvissa pennut ovat söpöjä palleroita. Ne lyllertävät ja tekevät hassuja asioita. Awwww kuuluu somekanavan katsojapäästä. Kyllä meillekin pitää saada tuommoinen. Niin söpö.

Söpöys on väärä syy ottaa koira, jos kuvitellaan, että pennut ovat leluja, jotka istuvat hiljaa sohvan nurkassa pehmolelujen vieressä.

Todellisuudessa koiranpennut purevat, pissaavat matolle, sohvalle ja sänkyyn. Ne kakkivat parhaalle villamatollesi läjiä, joiden hajua et voinut edes kuvitella olevan olemassa.

Ne eivät usko mitään, ne eivät tottele, ne juoksevat pihalta sisälle pissaamaan. Ne ärsyttävät talon vanhempaa koiraa ja valtaavat parhaat makuupaikat.

Koira on elävä olento, jonka otat riesaksesi kymmeneksi, jopa viideksitoista vuodeksi. Jos et osaa opettaa sitä, käsissäsi on räyhäävä pommi, koirapuiston kauhu. Ja sinun on kannettava häpeä koiran käytöksestä, koska se on sinun syytäsi.

Koiranpennut ovat myös mahtavia. Nukahtavat syliisi ja valuvat lattialle, ellet pidä kiinni. Oppivat istumaan käskystä, odottamaan, että annat ruokakupin ja päästämään irti tavaroista, joita ei ole tarkoitettu niiden naskalihampaiden tuhottaviksi.

Pentu kasvaa, mutta millaiseksi. Ihanaksi vai kamalaksi?

Kaikki on ihmisen vallassa. Jokainen koiranpentu ansaitsee ihmisen, joka jaksaa seistä aamulla puoli viisi pihalla kertomassa, että ulos tehty kakka olisi nyt mahtava juttu.

Kirjoittaessani sylissäni nukkuu yhdeksänviikkoinen tyyppi, joka on maailman ärsyttävin ja suloisin. Ei yhtä aikaa vaan vuorotellen.

Se pisti elämän sekaisin ja minut tunteiden vuoristorataan, jota en muistanut edellisen pennun jälkeen.

Tiedän, että tämäkin oppii. Aion yrittää kaikkeni.

Sylissä nukkuu kahdeksas koirani. Hoen sitä kun yhdeksänviikkoinen saa minut sekoamaan itsepäisyydellään. Seitsemän oppi, numero kahdeksan oppii myös.

Jos et tiedä koirista mitään ja ajattelit, että korona-aikana olisi kivaa viedä söpöä tessua kävelylle, unohda ajatus. Osta pehmolelu.

Älä ota koiraa, ellet ole valmis opettamaan ja olemaan koirallesi kunniaksi. Älä ota, jos et osaa opettaa ilman kipua.

Älä ota, jos et ole valmis valvomaan, pyykkäämään ja luopumaan. Ensin tavaroista ja sitten 10–15 vuoden kuluttua sinulle rakkaasta ystävästä, jonka vuoksi olet valmis tekemään kaikkesi.

Auts! Tyyppi heräsi, sillä joku puree minua sormesta. Lähdemme tästä pihalle pissaamaan.

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Tilaa ESS.fi-uutiskirje, saat Päijät-Hämeen ajankohtaiset ja kiinnostavimmat uutiset sähköpostiisi kerran päivässä.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut